”KOLMANNELLA SILMÄLLÄ” VARUSTETUT RODUT

Tämä aihe on niin epätavallinen, sen polut niin mutkikkaat, niin täynnä vaarallisia ansoja vastakkaisten teorioiden ja kritiikin eduksi, että hyviä syitä on mainittava kutakin askelta varten. Samalla kun suuntaamme esoterismiksi kutsumamme polttolasin valokiilan lähes jokaiseen matkaamamme salaisen taipaleen senttimetriin, meidän on myös käytettävä sen linssiä saattaaksemme vielä näkyvämmiksi eksaktin tieteen tutkimat alueet, ei ainoastaan näiden kahden vastakohdan osoittamiseksi vaan oman kantamme puolustukseksi.[195]

Joku voi valittaa, että hävinneiden rotujen fyysisestä, inhimillisestä puolesta puhutaan liian vähän kerrottaessa heidän kasvustaan ja kehityksestään. Heistä voitaisiin kyllä sanoa paljon enemmän, ellei pelkkä varovaisuus saisi meitä epäröimään jokaisen uuden paljastuksen kynnyksellä. Kaikki se, mikä voi mahtua nykyajan tieteen mahdollisuuksien ja keksintöjen rajoihin, esitetään. Mutta kaikki se, mikä on eksaktille tieteelle tuiki tuntematonta ja mitä se ei kykene pohtimaan – ja minkä se näin ollen kieltää luonnon tosiasioina – jätetään esittämättä.

Mutta sellaisiakin esityksiä kuin esim., että ihminen oli kaikista nisäkkäistä varhaisin, että ihminen on apinan välillinen kantaisä ja että hän oli muinoin eräänlainen kyklooppi, tullaan jyrkästi vastustamaan, vaikka tiedemiehet eivät kykene koskaan todistamaan – paitsi omaksi tyydytyksekseen – ettei niin ollut asian laita. Eivätkä he voi myöntää, että ensimmäiset kaksi ihmisrotua olivat olleet liian eteerisiä ja haamumaisia rakenteeltaan, elimistöltään ja muodoltaan, jotta niitä olisi voitu kutsua fyysisiksi ihmisiksi. Sillä jos he sen myöntäisivät, huomattaisiin, että tässä on yksi syy, miksi niiden jäännösten ei voida koskaan odottaa tulevan kaivetuiksi esiin muiden fossiilien mukana. Näin me kuitenkin väitämme. Ihminen oli niin sanotusti kaikkien elämänsiementen, [e290] sekä kasvien että eläinten, varasto tätä kierrosta varten.[196] Niin kuin Ain Suf on ”yksi huolimatta lukemattomista muodoista, jotka hänessä ovat”,[197] niin on ihminenkin makrokosmoksen mikrokosmos maan päällä. ”Niin pian kuin ihminen esiintyi, oli kaikki valmista…sillä kaikki sisältyy ihmiseen. Hänessä yhdistyvät kaikki muodot.”[198] ”Maallisen ihmisen mysteeri on taivaallisen ihmisen mysteerin mukainen.”[199] Ihmismuoto – jota kutsutaan näin, koska se on jumalallisen ihmisen käyttöväline (minkä muotoinen tahansa) – on, kuten ”Esoteric Studies” -artikkelin kirjoittaja[200] on niin intuitiivisesti huomauttanut, uusi tyyppi kunkin kierroksen alkaessa. ”Kuten ihminen ei voi koskaan olla, niin hän ei ole myöskään koskaan ollut ilmenneenä in esse eläinkuntaan kuuluvassa muodossa.” Kirjoittaja jatkaa, että ”ihminen ei koskaan kuulunut tuohon luontokuntaan. Johtuneena, ainoastaan johtuneena, tuon luontokunnan täydellisimmästä luokasta uuden ihmistyypin on aina täytynyt olla kierroksen uusi tyyppi. Ihmismuoto yhdessä renkaassa [?] tulee, niin kuin kuvittelen, seuraavan renkaan poisheitetyiksi vaatteiksi. Sen omaksuu silloin alemman palvelevan luontokunnan korkein luokka.”

Jos hän ajattelee, niin kuin ymmärrämme hänen tarkoittavan – sillä ”renkaat” sekoittavat hiukan asiaa – silloin se on esoteerisesti oikein.  Esiinnyttyään aistivan ja tietoisen elämän ensimmäisessä alussa ja sen johdossa ihminen (astraalinen ihminen eli ”sielu”, sillä Zohar toistaen muinaista oppia sanoo selvästi, että ”todellinen ihminen on sielu, eikä hänen aineellinen hahmonsa ole osa hänestä”) tuli eläväksi ja eläimelliseksi YKSIKÖKSI, jonka ”poisheitetyt vaatteet” määräävät jokaisen elämän ja eläimen muodon tässä kierroksessa.[201]

Näin hän tietämättään ”loi” aikakausien kuluessa hyönteiset, matelijat, linnut ja eläimet kolmannen ja neljännen kierroksen jäännöksistään ja jäänteistään. Sama ajatus ja opetus on esitetty yhtä selvästi mazdalaisten Vendîdâdissa kuin kaldealaisten ja Mooseksen arkkia koskevassa allegoriassa, jotka kaikki ovat kansallisia versioita hindulaisissa kirjoituksissa olleesta alkuperäisestä legendasta. Se on myös allegoriassa, joka kertoo Vaivasvata Manusta ja hänen arkistaan seitsemine risheineen, joista kunkin osoitetaan olevan spesifisten eläinten, matelijoiden ja jopa hirviöiden isä ja [e291] alkuunpanija (ks. Vishnu- ja muita purânoita). Avatkaa mazdalainen Vendîdâd ja lukekaa Ormazdin käsky Yimalle, kolmea rotua symboloivalle maan hengelle, kun hän oli käskenyt tätä rakentamaan varan (”aitauksen”, arghan eli käyttövälineen).

Siihen [varaan] sinun on tuotava suurimpien, parhaimpien ja hienoimpien miesten ja naisten siemenet mitä maan päältä löytyy. Sinne sinun on tuotava kaikenlaisen karjan siemenet… Kaikki nuo siemenet sinun on tuotava, kaksi kutakin lajia, tyhjentymättöminä siellä säilytettäviksi, niin kauan kuin nuo ihmiset ovat varassa.[202]

Nuo ”ihmiset” ”varassa” ovat ”alkuunpanijoita”, taivaallisia ihmisiä eli dhyâneja, tulevia egoja, joiden tehtävänä on elähdyttää ihmiskunta. Sillä ”vara” eli ”arkki” (eli jälleen käyttöväline) merkitsee yksinkertaisesti IHMISTÄ.[203]

Sinun on suljettava tuo vara [täytettyäsi sen siemenillä] ja sinun on tehtävä ovi ja sisältä itseloistava ikkuna [joka on sielu].[204]

Ja kun Yima kysyy Ahuramazdalta, kuinka hän onnistuu rakentamaan varan, hänelle vastataan:

Murenna maata… ja sotke sitä käsilläsi niin kuin savenvalaja tekee valusavea sotkiessaan.[205]

Egyptiläinen oinaspäinen jumala tekee savesta ihmisen savenvalajan pyörän avulla, ja myös Genesiksessä elohimit muodostavat hänet samasta aineesta.

Kun ”aineellisen maailman luojalta” (Ahuramazdalta) kysytään sitten, mistä ”Yiman luoma vara” on saava valoa, hänelle kerrotaan että ”On olemassa luomattomia valoja ja luotuja valoja” ja että ”siellä” [Airyana-Vajassa, missä vara rakennetaan] ”tähtien, kuun ja auringon nähdään nousevan ja laskevan vain kerran (vuodessa)”, ja vuosi tuntuu ainoastaan yhdeltä päivältä (ja yöltä).[206] Tämä viittaa selvästi ”jumalien maahan” eli (nykyisiin) napaseutuihin. Sitä paitsi tuohon säkeeseen sisältyy toinenkin vihje: suoranainen viittaus ”luomattomiin valoihin”, jotka valaisevat sisältä ihmistä – hänen prinsiippejään. Muuten tuossa Ahuramazdan vastauksessa ei voisi olla mitään merkitystä eikä järkeä kun sitä seuraa heti sanat:

Joka neljäskymmenes vuosi kullekin parille [hermafrodiitille] syntyy kaksi, mies ja nainen.[207]

Viimeksi mainittu on suoranainen kaiku salaisen opin säkeistöstä, jossa sanotaan:

[e292] ”Aina neljänkymmenen [vuosittaisen] auringon päätyttyä, neljännenkymmenennen päivän lopulla, kaksi tulee neljäksi, mieheksi ja naiseksi yhdessä, ensimmäisessä ja toisessa ja kolmannessa…”

Tämä on selvää, sillä jokainen ”aurinko” tarkoitti kokonaista vuotta, joka muodostui silloin yhdestä päivästä, niin kuin pohjoisnavan seuduilla se muodostuu nyt kuudesta kuukaudesta. Vanhan opin mukaan maan akseli muuttaa asteittain kaltevuuskulmaansa ekliptikaan nähden, ja kyseisenä aikana tuo kallistuma oli sellainen, että yksi napapäivä kesti koko sen ajan kun maa kiersi auringon ympäri, mitä seurasi hyvin lyhytaikainen hämärän tapainen. Sen jälkeen napamaa sai takaisin entisen asemansa suoraan auringon säteiden alla. Tämä saattaa olla vastoin sitä, mitä astronomia nykyään opettaa ja käsittää: mutta kuka voi sanoa, ettei maan liikkeessä voinut tapahtua miljoonia vuosia sitten sellaisia muutoksia, joita nyt ei ole?

Palataksemme vielä kerran siihen esitykseen, että vâra tarkoitti neljännen kierroksen IHMISTÄ yhtä paljon kuin silloista maapalloa, kuuta ja jopa Nooan arkkia, jos niin tahdotaan – tämä näkyy jälleen Ahuramazdan ja Zarathustran välisestä keskustelusta. Niinpä kun jälkimmäinen kysyy:

Oi sinä Pyhä ainemaailman luoja! Kuka toi Mazdan uskonnon Yiman luomaan varaan?

Ahuramazda vastasi: ”Se oli Karshipta-lintu, oi pyhä Zarathustra!”[208]

Huomautuksessa selitetään:

Karshipta-lintu asuu taivaissa: jos hän eläisi maan päällä, hän olisi lintujen kuningas. Hän toi…Yiman varaan ja lausuu Avestaa lintujen kielellä.[209]

Tämä on jälleen allegoria ja symboli, jonka ainoastaan orientalistit käsittävät väärin. He näkevät linnussa ”salaman ruumiillistuman” ja sanovat, että sen laulua ”luultiin usein jumalan puheeksi ja ilmestykseksi” ja ties miksi. Karshipta on inhimillinen järkisielu ja sen jumaluus, jota muinaisessa maagien opissa kuvattiin linnulla, niin kuin kreikkalaiset kuvasivat sitä perhosella. Niin pian kuin Karshipta oli astunut varaan eli ihmiseen, hän ymmärsi Mazdan lain eli jumalallisen viisauden. ”Salatun mysteerin kirjassa”[210] sanotaan puusta, joka on hyvän ja pahan tiedon puu: ”Sen oksilla linnut asuvat ja pesivät” eli sieluilla ja enkeleillä on sijansa![211] Sen vuoksi se oli kabbalisteilla samanlainen symboli. ”Lintu” oli kaldealainen ja siitä on tullut heprealainen enkelin, sielun, hengen eli devan synonyymi ja symboli. ”Linnun pesä” oli molemmilla taivas, ja Zoharissa se on jumalan syli. Täydellinen Messias astuu Edeniin ”siihen paikkaan, jota kutsutaan linnun pesäksi”.[212] [e293] ”’Niin kuin lintu, joka pesästään lentää’, ja se on sielu, josta Shekhinah [jumalallinen viisaus eli armo] ei eroa.”[213] ”Ikuisen linnun pesä, linnun jonka siipien räpytys aikaansaa elämää, on rajaton avaruus”, sanoo kommentaari tarkoittaen Hamsaa, viisauden lintua.

Adam kadmon on (sefirotien) puu ja hänestä tulee ”hyvän ja pahan tiedon puu” esoteerisesti. Tuolla ”puulla on ympärillään maailman seitsemän pylvästä (seitsemän pilaria) eli johtajaa”, jälleen samat ”alkuunpanijat” eli ”sefirotit” ”toimimassa kukin enkelijärjestönsä kautta seitsemän planeetan piireissä” jne., ja yksi näistä järjestöistä synnyttää jättiläiset (nefilim) maan päällä.

Koko muinaisajan, pakanallisen ja kristillisen, uskona oli, että varhaisin ihmiskunta oli jättiläisrotua. Eräistä Amerikan hautakummuissa ja luolissa tehdyistä kaivauksista on jo yksittäistapauksissa paljastunut 270 - 360 cm pituisia luurankojen ryhmiä.[214] Nämä kuuluvat viidennen Rodun aikaisempiin heimoihin, rodun joka on nyt pienentynyt 150-185 cm keskikokoon. Mutta voimme helposti uskoa, että muinaiset titaanit ja kykloopit kuuluivat todella neljänteen (atlantislaiseen) Rotuun ja että kaikki myöhemmät legendat ja allegoriat, jotka löytyvät hindujen purânoista ja kreikkalaisten Hesiodoksen ja Homeroksen runoista, perustuivat heikkoihin muistoihin todellisista titaaneista, ihmisistä, joilla oli yli-inhimillinen, valtavan suuri fyysinen voima, joten he saattoivat puolustautua mesotsooisen ja varhaiskenotsooisen kauden jättiläismäisiä hirviöitä – ja todellisia kolmesilmäisiä kyklooppeja – vastaan ja pitää niitä aisoissa.

Tarkkaavaiset kirjailijat ovat usein huomauttaneet, että ”melkein jokaisen kansanomaisen myytin ja legendan alkuperä on poikkeuksetta löydettävissä jostakin luonnon tosiasiasta”.

Noissa ylenpalttisen subjektiivisuuden mielikuvituksellisissa luomuksissa on aina objektiivista ja todellista ainesta. Vaikka massojen mielikuvitus onkin ehkä kaoottinen ja sekava, se ei olisi kuitenkaan voinut koskaan keksiä ja tekaista tyhjästä noita monia hirviömuotoja ja monenlaisia merkillisiä kertomuksia, ellei niiden ytimenä olisi ollut hämäriä ja epämääräisiä, leijuvia muistoja, jotka yhdistävät ajan ketjun katkenneet lenkit ja muodostavat niiden avulla joukkotajuntamme mystisen uniperustan.[215]

[e294] Todisteena kykloopeista – jättiläisten rodusta – tulemme seuraavissa luvuissa viittaamaan kyklooppisiin jäännöksiin, niin kuin niitä on tähän päivään asti kutsuttu. Tieteeltäkin saamme viittauksen siitä, että varhainen neljäs Rotu – kehityksensä aikana ja ennen ihmiselimistön lopullista sopeutumista, joka elimistö tuli täydelliseksi ja sopusuhtaiseksi vasta viidennessä Rodussa – saattoi olla kolmesilmäinen, vaikkei kolmannen silmän välttämättä tarvinnut olla keskellä otsaa, niin kuin tarunomaisilla kykloopeilla.

Okkultisteille, jotka uskovat, että henkinen ja psyykkinen involuutio tapahtuu rinnakkain fyysisen evoluution kanssa; että sisäiset aistit – synnynnäisiä ensimmäisissä ihmisroduissa – surkastuivat rotujen kasvaessa ja ulkoisten aistien kehittyessä aineellisesti; näille esoteerisen symboliikan tutkijoille tämä esitys ei ole mikään arvelu tai mahdollisuus vaan yksinkertaisesti kasvamisen lain ilmaus, lyhyesti sanoen vahvistettu tosiasia. He ymmärtävät, mitä seuraava kommentaarien kohta merkitsee:

”Noina mies-naisten [hermafrodiittien] varhaisaikoina oli nelikätisiä ihmisolentoja. Heillä oli yksi pää, mutta kolme silmää. He saattoivat nähdä eteen ja taakse.[216] Yhtä KALPAA myöhemmin [sukupuolten erottautumisen jälkeen] ihmisten langettua aineeseen heidän henkinen näkökykynsä hämärtyi, ja kolmas silmä alkoi samanaikaisesti menettää voimaansa… Kun neljäs [Rotu] saapui keski-ikäänsä, sisäinen näkö oli herätettävä ja aikaansaatava keinotekoisilla kiihokkeilla, minkä prosessin vanhat viisaat tunsivat.[217]... Samalla kolmas silmä KIVETTYI[218] asteittain ja hävisi pian. Kaksikasvoisista tuli yksikasvoisia, ja silmä vetäytyi syvälle pään sisään ja on nyt hiusten alle hautautunut. Sisäisen ihmisen toiminnan aikana [transsitilojen tai henkisten näkyjen aikana] silmä paisuu ja laajenee. Arhat näkee ja tuntee sen ja järjestää toimintansa sen mukaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . [e295] Tahraantumattoman lanoon [oppilaan, chelan] ei tarvitse pelätä mitään. Se, joka ei pysy puhtaudessa [ei ole siveä], ei saa mitään apua ’deva-silmältä’.”

Valitettavasti ei saa. ”Deva-silmää” ei enää ole olemassa ihmiskunnan enemmistöllä. Kolmas silmä on kuollut eikä enää toimi, mutta se on jättänyt todistajan olemassaolostaan. Tämä todistaja on nykyään KÄPYRAUHANEN. Noista ”nelikätisistä” ihmisistä taas tuli nelikätisten hindujumalien esikuvia, niin kuin edellisessä alaviitteessä osoitettiin.

Ihmissilmän mysteeri on sellainen, että muutamien tiedemiesten on täytynyt turvautua okkulttisiin selityksiin yrittäessään turhaan selittää ja tulkita kaikkia sen toimintaan liittyviä pulmia. Ihmissilmän kehitys antaa enemmän tukea okkultistien kuin materialististen fysiologien antropologialle. ”Ihmissikiössä silmät kasvavat sisältä ulospäin” ulos aivoista, sen sijaan että olisivat osa ihoa niin kuin ne ovat hyönteisillä ja mustekalalla. Professori Lankester, ajatellessaan aivojen olevan kummallinen paikka silmää varten ja yrittäessään selittää ilmiön Darwinin opin kannalta, esittää omituisen käsityksen, että ”meidän” varhaisin selkärankainen esi-isä oli läpinäkyvä olento eikä hänen siis tarvinnut välittää siitä missä silmä oli! Ja olihan ihminen kerran ”läpinäkyvä olento”, kuten meille on opetettu, joten meidän teoriamme pitää paikkansa. Mutta miten Lankesterin hypoteesi pitää yhtä Haeckelin näkemyksen kanssa, että selkärankaisten silmä syntyi muutoksista orvaskedessä? Jos se lähtee sisältä, jälkimmäinen teoria joutaa roskakoriin. Tämän näyttääkin sikiöoppi todistavan. Sitä paitsi professori Lankesterin erikoinen olettamus – vai sanoisimmeko myönnytys – on ehkä käynyt välttämättömäksi kehitysopin kannattajille. Okkultismi, joka opettaa aistien asteittaista kehittymistä ”SISÄLTÄ ULOSPÄIN”, astraalisista prototyypeistä, on paljon tyydyttävämpi: kolmas silmä vetäytyi sisään, kun sen aika oli päättynyt – toinen seikka okkultismin eduksi.

Hindulaisten mystikkojen allegorinen ilmaisu puhuttaessa ”ivan silmästä”, tri-lochanasta (”kolmesilmäisestä”), saa siten oikeutuksensa ja selityksensä, ja käpyrauhasen (joka oli kerran ”kolmas silmä”) siirtäminen otsaan on eksoteerinen vapaus. Tämä luo myös valoa siihen – joillekin käsittämättömään – mysteeriin, joka liittyy epätavallisen eli henkisen näkökyvyn ja näkijän fysiologisen puhtauden väliseen yhteyteen. Usein kysytään, miksi selibaatti ja puhtaus on välttämätön edellytys ja ehto todelliselle chelana olemiselle eli psyykkisten ja okkulttisten kykyjen kehittymiselle? Vastaus sisältyy kommentaariin. Kun kuulemme, että ”kolmas silmä” oli kerran fysiologinen elin ja että myöhemmin henkisyyden asteittain [e296] hävitessä ja aineellisuuden lisääntyessä (fyysisen luonnon sammuttaessa henkisen) siitä tuli surkastunut elin, jota fysiologit ymmärtävät yhtä vähän kuin pernaa – kun kuulemme tämän, tuo yhteys tulee selväksi. Ihmiselämän aikana fysiologisten aistiemme aktiivisuus on suurin este henkisen kehityksen tiellä ja varsinkin joogakykyjen saavuttamiselle. Sukupuolitoiminnan ollessa myös läheisesti yhteydessä vuorovaikutuksen kautta selkäytimen ja aivojen harmaan aineksen kanssa on hyödytöntä antaa mitään pitempää selitystä. Tietysti aivojen normaali ja epänormaali tila ja aktiivisen toiminnan aste ydinjatkeessa vaikuttaa voimakkaasti käpyrauhaseen, sillä ”keskusten” lukumäärästä johtuen tuolla alueella – joka ohjaa useimpia eläimellisen elämän fysiologisia toimintoja – ja myös noiden kahden ollessa kovin lähellä toisiaan täytyy ydinjatkeen vaikuttaa hyvin voimakkaalla ”induktiivisella” tavalla käpyrauhaseen.

Kaikki tämä on aivan selvää okkultistille, mutta se on tavallisen lukijan silmälle kovin hämärää. Lukijalle on siis näytettävä kolmesilmäisen ihmisen mahdollisuus luonnossa niinä aikakausina, jolloin hänen muotoutumisensa oli vielä suhteellisen kaoottisessa tilassa. Tällainen mahdollisuus voidaan johtaa ensinnäkin anatomisen ja eläintieteellisen tiedon pohjalta, ja sitten se voi perustua itse materialistisen tieteen olettamuksiin.

Tieteen arvovallalla ja sen todisteen nojalla, joka ei ole tällä kertaa pelkän teoreettisen pohdiskelun keksintöä, väitetään, että monilla eläimillä – varsinkin selkärankaisten alimmissa luokissa – on kolmas silmä, joka on nyt surkastunut, mutta oli alkuaan ehdottomasti toimiva.[219] Hatteria-laji, Lacerta-sukuun kuuluva sisilisko, joka löydettiin hiljattain Uudesta Seelannista (huomatkaa, joka on osa niin kutsutusta muinaisesta Lemuriasta), ilmaisee tämän omituisuuden merkillisellä tavalla, eikä ainoastaan Hatteria punctata vaan myös kameleontti, eräät matelijat ja jopa kalat. Ensin luultiin, ettei se ollut muuta kuin aivojen pidennys, joka päättyi pieneen kyhmyyn nimeltä käpylisäke, pieni luu, joka on erotettuna varsinaisesta luusta rustolla ja joka tavataan kaikilla eläimillä. Mutta pian havaittiin, että se oli enemmän kuin tämä. Niin kuin sen kehitys ja anatominen rakenne osoitti, sillä oli sellainen vastaavuus silmän kanssa, että sitä oli mahdotonta pitää muuna [e297] silmän rakenteen suhteen. On ollut ja on paleontologeja, jotka ovat yhä vakuuttuneita siitä, että tämä ”kolmas silmä” on ollut alkuaan toimiva, ja he ovat varmasti oikeassa. Sillä näin sanotaan käpyrauhasesta Quainin Elements of Anatomy -kirjassa:

Tästä osasta, joka muodostaa aluksi kokonaan alkuperäisen etummaisen aivorakkulan ja myöhemmin sen takaosan, kehittyvät silmärakkulat varhaisimmassa vaiheessa, ja etuosasta muodostuvat aivopuoliskot niihin kuuluvine osineen. Kummankin puolen näkökukkula muodostuu ydinseinämän tiivistymisestä sivultaan, ja alaspäin jatkuva välipaikka niiden välillä muodostaa kolmannen kammion ontelon ja sen jatkon suppiloon. Harmaa liitin ulottuu myöhemmin kammio-ontelon poikki… Sen katon takaosa kehittyy myöhemmin selitettävän omituisen prosessin kautta käpyrauhaseksi, joka pysyy varsiensa kautta kummaltakin puolelta yhdistettynä näkökukkulaan, ja näiden taakse muodostuu poikkiside takaliittimeksi.

Lamina terminalis (lamina cinerea) sulkee yhä kolmannen ontelon edestä, sen alla optinen liitin muodostaa ontelon pohjan ja kauempana takanapäin laskeutuu suppilo ja yhdistyy sella turcicaan kudoksen avulla, joka liittyy käpyrauhasen takalohkoon.

Nuo kaksi näkökukkulaa, jotka muodostuvat etuontelon taaemmasta [ja ulommasta] osasta, muodostuvat ensin yhdestä ainoasta ontosta pussista hermoainetta, ja sen ontelo on kummallakin puolella edestä yhteydessä alkavien aivopuoliskojen onteloiden kanssa ja takana keskimmäisen aivo-ontelon (corpora quadrigeminan) kanssa. Pian syntyy kuitenkin yhä enemmän kerrostumia niiden sisälle, taakse, alas ja sivuille, ja siten näkökukkulat tulevat kiinteiksi ja samalla ilmestyy ylhäällä niiden väliin rako eli uoma. Se tunkeutuu alas sisäonteloon, joka on yhä avoinna takaa vastapäätä Sylvian kammioveden sisäänkäytävää. Tämä rako eli uoma on kolmas ontelo. Takana kaksi näkökukkulaa ovat yhdistyneinä taaemman sauman välityksellä, joka näkyy kolmannen kuukauden lopulla, ja myös käpyrauhasen varsien välityksellä…

Näköelimet voidaan huomata varhaisvaiheessa onttoina jatkoksina näkökukkulan seinämän ulko-osasta, jolloin ne ovat vielä ontelomaisia. Neljännellä kuulla nämä jatkokset muodostuvat selvästi. Sen jälkeen ne pidentyvät taaksepäin corpora quadrigeminan yhteyteen.

Käpyrauhasen ja aivolisäkkeen muodostuminen on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista ilmiöistä thalamencephalonin kehityksen yhteydessä.[220]

Edellä oleva on erityisen mielenkiintoista, kun muistetaan, että ellei aivopuoliskojen takaosa olisi kehittynyt taaksepäin, käpyrauhanen olisi aivan näkyvissä päälaenluita poistettaessa. On myös kiinnostavaa huomata se selvä yhteys, joka on havaittavissa (alun perin) onttojen näköalueiden ja silmien välillä edessä sekä käpyrauhasen ja sen varsien välillä takana sekä näiden [e298] kaikkien ja näkökukkuloiden välillä. Näin ollen uudet löydöt hatteria punctatan kolmannen silmän yhteydessä koskevat hyvin tärkeällä tavalla ihmisen aistien kehityshistoriaa ja tekstimme okkulttisia väitteitä.

On hyvin tunnettua, että Descartes piti käpyrauhasta sielun tyyssijana (ja ne, jotka ovat lakanneet uskomasta ihmisen kuolemattoman prinsiipin olemassaoloon, pitävät sitä myös nyt kuvitteluna). Vaikka sielu on yhtynyt ruumiin joka osaan, hän sanoi, niin on yksi määrätty ruumiinosa, jossa sillä on erityisemmät tehtävänsä kuin missään muualla. Ja koska eivät aivot eikä sydän voi olla tuo ”erityinen” paikka, hän päätteli, että tuo pieni aivoissa sijaitseva rauhanen toimii niistä riippumatta, koska sen voivat saattaa eräänlaiseen heiluvaan liikkeeseen ”ne elonhenget”,[221] jotka risteilevät todellakin aivo-onteloissa.

Vaikka tämä tuntuukin meidän oppineisuuden päivinämme epätieteelliseltä, Descartes oli paljon lähempänä okkulttista totuutta kuin joku Haeckel. Sillä kuten on näytetty, käpyrauhanen on paljon enemmän yhteydessä sielun ja hengen kuin ihmisen fysiologisten aistien kanssa. Jos johtavilla tiedemiehillä olisi aavistuskin kehityssysäyksen käyttämistä todellisista prosesseista ja tämän suuren lain syklisestä kierrosliikkeestä, he tietäisivät arvailujen sijasta. Ja he voisivat tuntemalla ihmiskunnan menneisyyden muotoja olla varmoja sen tulevista fyysisistä muutoksista.  Silloin he näkisivät tuon uudenaikaisen ”sokean voimansa” ja luonnon mekaanisten prosessien virheellisyyden ja mielettömyyden. Tällaisen tiedon nojalla he käsittäisivät esim., että mainittu käpyrauhanen ei voi olla muuta kuin fyysisesti käyttökelvoton tässä meidän kierrosvaiheessamme. Jos tuo ”liikasilmä” on nyt surkastunut ihmisessä, se osoittaa, että se on kerran ollut toimivana, kuten alemmissa eläimissä, sillä luonto ei koskaan luo pienintäkään, mitättömintäkään muotoa ilman jotakin määrättyä tarkoitusta ja käyttöä. Se oli toimiva elin, me sanomme, siinä kehitysvaiheessa, jolloin ihmisen henkinen aines hallitsi korkeimpana tuskin orastavia älyllisiä ja psyykkisiä elementtejä. Ja kun kierroskausi laskeutui siihen kohtaan, jolloin fysiologiset aistit kehittyivät fyysisen ihmisen kasvun ja lujittumisen sekä eläinkunnan kehityksen loputtomien ja monimutkaisten vaiheiden ja koettelemusten kautta ja rinnalla, niin tuo keskimmäinen ”silmä” lopulta surkastui ihmisen henkisten ja puhtaasti psyykkisten ominaisuuksien kanssa. Silmä on sielun peili ja myös ikkuna, sanoo kansanviisaus,[222] ja vox populi vox Dei.[223]

[e299] Alussa elävien lajien jokainen luokka ja heimo oli hermafrodiittinen ja objektiivisesti yksisilmäinen. Eläimen muoto oli yhtä eteerinen (astraalisesti) kuin ihmisen muoto, ennen kuin kummankin ruumiit alkoivat kehittää nahkapukuaan, nim. kehittää sisältä ulospäin fyysisestä substanssista eli aineesta paksua peitettä sisäisine fysiologisine mekanismeineen, ja silloin eläimen, kuten ihmisenkin, kolmas silmä oli aluksi ainoa näkevä elin. Kaksi fyysistä etusilmää kehittyi[224] myöhemmin sekä eläimessä että ihmisessä, jonka fyysinen näköelin oli kolmannen Rodun alkaessa samassa tilassa, kuin joidenkin sokeiden selkärankaisten on meidän päivinämme, ts. läpinäkyvän ihon alla.[225] Mutta alkuperäisen eli liikasilmän vaiheet ovat nykyään päinvastaiset ihmisessä ja eläimessä, koska ihminen on jo läpikäynyt eläimellisen, epärationaalisen vaiheen kolmannessa kierroksessa ja on pelkkää eläinmaailmaa edellä kokonaisella tietoisuudentasolla. Sen vuoksi kun ”kyklooppinen” silmä oli ja on yhä ihmisessä henkisen näön väline, niin eläimessä se oli objektiivinen näköelin. Ja kun tämä silmä oli täyttänyt tehtävänsä, sen tilalle tuli, fyysisessä kehityskulussa yksinkertaisesta monimutkaiseen, kaksi silmää, ja silloin luonto pani sen talteen käytettäväksi vasta tulevina aioneina.

Tämä selittää, miksi käpyrauhanen saavutti korkeimman kehityksensä suhteessa alimpaan fyysiseen kehitykseen. Selkärankaisissa se on kaikkein näkyvin ja ulkoisin, ja ihmisessä se on [e300] huolellisesti kätketty ja mitä luoksepääsemättömin muille kuin anatomeille. Mutta sitä enemmän valoa se luo ihmiskunnan tulevaan fyysiseen, henkiseen ja älylliseen tilaan aikoina, jotka vastaavat nousevalla kehityskaarella tarkalleen menneitä aikoja laskevalla kehityskaarella. Niinpä muutamia vuosisatoja ennen kali-yugaa – mustaa kautta, joka alkoi lähes 5 000 vuotta sitten – sanottiin (esitettynä käsitettävin lausein):

”Me [viides kantarotu] ensimmäisessä [kestoajan] puoliskossa eteenpäin [nyt NOUSEVALLA kierroskaarella] olemme ensimmäisen ja toisen Rodun keskikohdalla [eli välissä] – niiden laskeutuessa alaspäin [ts. rodut olivat silloin kierroksen laskevalla kaarella]….. Laske itse, lanoo, ja näe.” (Kommentaari, xx.)

Laskemalla ohjeen mukaan huomaamme, että ylimenoaikana – nimittäin ensimmäisen henkisen eteeris-astraalisen rodun toisella puoliskolla – syntymässä oleva ihmiskunta oli vailla älyllistä aivoainesta. Koska se oli laskevalla kaarellaan ja koska me olemme vastaavalla kohdalla nousevalla kaarella, olemme siis ilman henkistä ainesta, jonka tilalla on nyt älyllinen aines. Sillä muistakaa, että koska me olemme rotukierroksemme viidennessä eli manasa-kaudessa, olemme näin ollen ylittäneet käännekohdan, jossa henki ja aine ovat täysin tasoissa – eli tasapainossa aivoälyn ja henkisen tietoisuuden suhteen. Yksi tärkeä seikka on kuitenkin pidettävä mielessä.