– Teosofian alkuperää voidaan tarkastella kahdessa valossa: on olemassa nykyinen teosofia, joka on se missä madame Blavatsky on mukana v. 1875 ja siitä eteenpäin nykyisen teosofisen liikkeen synnyttyä. Mutta Madame Blavatskya edeltänyt teosofia voidaan jäljittää aina uusplatonilaisten aikoihin. Silloin oli jo olemassa vanha perinne, jota voisimme kutsua teosofiaksi eli muinaiseksi viisaudeksi, vaikka muinainen viisaus käsitteenä ulottuu paljon kauemmaksi kuin tuo ajankohta, aina aikojen alkuun. – A.D. [Ks. lyhennykset tekstin lopussa.]

– Opetusta on ollut niin pitkälle kuin inhimilliset muistitiedot yltävät. Yksi kirja jota lainaan vapaasti on Aldous Huxleyn Aikojen filosofia. Hän käyttää kahta sopivaa termiä. Hän sanoo, että tämä filosofia on yleismaailmallinen ja ikivanha. Se ulottuu niin kauas taaksepäin kuin ihmisrodun muistitieto ja se on yleinen maailman joka osassa. 
Missä tahansa on ollut tunnistettavaa sivistystä, siellä on ollut opetusta, joka varmasti osoittaa teosofisen ajattelun tiettyjä puolia: ajatus elämän ykseydestä, se että on olemassa tuo henkinen jokin, muutamalla sanalla sanottuna – henkinen jokin, joka on elämän perusta. – I.H.

– H.P.B. teki jotakin, minkä arvoa ihmiset eivät ehkä täysin ymmärrä. Hänen tekonsa oli aivan ainutlaatuinen maailmankirjallisuudessa. Hän laati yhteenvedon koko siitä vanhasta klassisesta perinteisestä tiedosta, mitä maailmassa on ollut tai kirjoihin kirjoitettu. Ja hän näki kovasti vaivaa löytääkseen kaikki vanhat pyhät kirjoitukset, kaikki vanhat filosofiset järjestelmät, kaikki vanhat uskonnot, kaikki suuret viisaat. Jotenkin hän hankki tiedon niistä ja kokosi sen yhteen. – G.F.

– Suurin osa näistä opetuksista, näistä filosofioista, tuli tietysti Idästä. Intia oli 1870-luvun lopulla suunnaton ja kiehtova vastakohtien maailma, jossa muinainen itä kohtasi brittiläisen vallan läntisen vaikutuksen. Blavatsky ja Olcott matkustivat laajalti ympäri Intian niemimaata herättääkseen mielenkiinnon hänen suureen teokseensa. Lopulta he perustivat Adyariin, lähelle Madrasia, Teosofisen Seuran Päämajan. – Kertoja.

– Spiritualistit uskoivat olevansa suorassa yhteydessä kuolleisiin, jotka ovat astraaliruumiissaan, aivan kuten me olemme täällä fyysisessä maailmassa, puhuen luultavasti tavanomaisella äänellään, ja meedion kuullessa tämän selväkuuloisesti ja siirtäessä sen vieressä istuville. Madame Blavatsky sanoi, että asia ei ole lainkaan näin. – A.E.

– Oli hirvittävää katsella istuntoja. Minun teki usein pahaa katsoa materialisaatioita ja miten mieluisasti spiritualistit ottivat ne. He itkivät ja iloitsivat meedion ympärillä, peittyneinä näihin tyhjiin varjoihin – joskus mielenliikutuksen murtamina. Vilpitön ilo ja onni saivat sydämeni vuotamaan verta heidän puolestaan. Mitä enemmän näen meedioita, sitä enemmän näen vaaran ympäröivän ihmiskuntaa. 
Runoilijat puhuvat ohuesta väliseinästä tämän maailman ja seuraavan maailman välillä. He ovat sokeita: ei ole olemassa mitään väliseinää, paitsi tilojen ero sen välillä missä elävät ja kuolleet ovat; ja ihmiskunnan enemmistön fyysisten aistien karkeus. – H.P.B.

– H.P.B:n piti ilmoittaa viesti silloisille spiritualisteille, jotka selittivät ilmiöt aivan toisin. Hän ei halunnut kuulla puhuttavankaan, että todellinen ihmishenki voisi käydä maan päällä henkilön kuoleman jälkeen. Tämä loukkasi kuitenkin spiritualisteja melko lailla. He eivät voineet hyväksyä hänen selitystään, että ihminen on oleellisesti kaksinainen. Persoonallisuus on yhdellä olemisen tasolla, ja toinen on hänen henkinen olemuksensa, henkinen luonne.
Tietyissä olosuhteissa persoonallisuus voisi tulla takaisin ja keskustella meedioiden välityksellä elävien kanssa. Mutta olosuhteet olisivat erikoiset riippuen siitä, milloin henkilö oli kuollut, minkä ikäinen hän oli kuollessaan, hänen yhteydestään maahan – koko joukko erilaisia tekijöitä. Mutta kun henkinen ihminen oli sitten kuoleman jälkeisissä vaiheissa vetäytynyt elämänsä aikana käyttämistään käyttövälineistä, tavallisesta persoonallisesta ihmisestä, silloin ei ollut enää minkäänlaista takaisin tulemista. – G.F.

– Koko asia tulee selväksi: Se spiritualismi, jota H.P.B. lähetettiin tuomaan julki Amerikassa ja lopulta korvaamaan karkeampi läntinen mediumismi, oli itäinen spiritualismi. Tuolle aikakaudelle oli tärkeätä pysäyttää materialistinen skeptisyys ja vahvistaa uskonnollisen kaipauksen henkistä perustaa. Kun siis taisteluun liityttiin, hän valitsi amerikkalaiset spiritualistit ja toimi hetken yhdessä heidän kanssaan. – H.S.O.

– Spiritualismista tulee adeptin käsissä magiaa, koska hän osaa yhdistää maailmankaikkeuden lait, rikkomatta mitään niistä ja siten vahingoittamatta luontoa.
Kokemattoman meedion käsissä spiritualismista tulee tiedostamatonta noituutta, sillä hän avaa tietämättään kahden maailman välillä olevan oven, jonka kautta tulevat esiin astraalivalossa vaikuttavat sokeat luonnonvoimat samoin kuin hyvät ja pahat henget.
Teosofia on todellista spiritualismia. Nykyinen spiritualistinen järjestelmä, jota joukot nyt harjoittavat, on vain sekavaa materialismia! – H.P.B.

Mahatmat¹  

– Mahatmat olivat, ja ovat yhä, ryhmä ihmisiä, jotka ovat suunnattoman itsekurin avulla hallinneet koko ihmisenä olemisen perimmäisen luonnon. He ovat täydellistyneitä ihmisiä, vaikka jotkut heistä voisivat väittää, että jopa tuo termi täydellistynyt on suhteellinen sana, ja että on vielä enemmän saavutettavaa. Kuitenkin meidän kehitysvaiheestamme katsottuna he ovat täydellisiä ihmisiä. – A.W.

– Mahatmat ovat tajunnan laajentumia. Me koemme sellaista itsetietoisina olentoina. Jos, kuten H.P.B. sanoi, tajunta uinuu aineen maailmassa, tulee tuntevaksi kasvi- ja eläinkunnassa, tulee tajuiseksi itsestään ihmisissä, itseydeksi, itsetietoisuudeksi, niin Mahatmoissa se oletettavasti tulee ylitajunnaksi, se on, he tulevat tietoisiksi oman olemassaolonsa lähteestä, tietoisuudeksi itsessään. Siten Mahatmat edustavat ihmiskunnan kehityksen kärkijoukkoa, ja me olemme kaikki hänen mukaansa kulkemassa eteenpäin tuohon inhimillisen kokemuksen ja ymmärryksen piiriin. – J.P.

– Sinnett² oli taustaltaan spiritualisti ja hän odotti tuolloin spiritualistisia asioita, materialisaatioita, ilmiöitä jne., ja H.P.B. kiinnitti hänen huomionsa tekemällä niitä. Hänen esittämänsä ensimmäiset ilmiöt olivat juuri sen luonteisia. Koputuksia pöytiin ja ikkunoihin, missä ketään ei näkynyt fyysisesti. Myöhemmin eräällä huviretkellä, kun seurueeseen liittyi odottamaton vieras, H.P.B. sai aikaan teekupin ja lautasen, jotka itse asiassa lisäsivät yhdellä kuppiparilla astiastoa. Kaikki oli hyvin vaikuttavaa. Seurue joutui kaivamaan maasta ja puun juurista. Mutta mitä se lopultakin todistaa?
Ja Sinnett oli aina etsimässä lisätodisteita kaikista fyysisistä ilmiöistä, koputuksista jne. erikoisista paikoista, tai myöhemmin esim. Mahatmojen kirjeiden aikaansaamisesta, kun niitä aineellistui hänen silmiensä edessä.
Sanotaan, että Mahatma istuu kirjoittamassa kirjettä. Ensin hän laatii kirjeen mielessään, esim. sivun kerrallaan. Hän on nyt laatinut sivun ja kirjoittanut sen mielessään. Nyt hänen on kopioitava se presipitaatiomenetelmällä. Ja silloin hän vetää ainekset psyykkisestä maailmasta ympäriltään, mikä elävöittää tuon hänen luomansa arkkityypin. Jos kuvittelette yhtäläisyyttä magneettikentän magneetin ja rautajauheen välillä, saatte ehkä parhaimman käsityksen asiasta.
Hän on luonut arkkityypin, mallin, muodon, ja nyt hän käyttää ainetta ympärillään, ikäänkuin rautajauhetta siroteltaisiin paperipalalle magneettisen voimalinjan osoittamiseksi, täyttääkseen eli elävöittääkseen itse todellisen esineen. Näin se sitten käännetään ideoiden maailmasta muotojen maailmaan ja fyysiseen maailmaan tuolla monivaihemenetelmällä. – A.W.

– Kirjeillä on kaksi merkitystä. Ensiksikin, että ne ylipäätänsä kirjoitettiin, mikä osoittaa, että oli olemassa kirjeet kirjoittanut ihmisryhmä, joka oli riippumaton madame Blavatskysta. Toinen seikka on niiden sisältämät ajatukset. Ajatukset ovat enemmänkin opettavia luonteeltaan. Niissä ei ole kovin paljon tietoa; kuten eräs toinen kirjeiden vastaanottaja sanoi eräässä tilanteessa: "Jos minun olisi toistettava uudelleen kaikki saamamme opetukset, voisin kertoa teille koko joukon päivän aikana, mutta noin vuoden päästä." Kirjeet olivat siis opetusmekanismi, eikä keino yrittää esittää ideoita, ja ne on nähtävä juuri opetusmenetelmänä, yrityksenä saada Sinnett käsittämään sisäisesti opetusten merkitys. – A.W.

– Näitä sivuja ei ole kirjoitettu massoja varten. Ne eivät ole kehotus parannukseen, eivätkä ne yritä tavoitella suosiollisuutta näkemyksillemme; ne on tarkoitettu vain niille, joilla on luontainen kyky käsittää niitä, niille, jotka kärsivät, niille jotka janoavat jotakin Todellisuutta tässä kiinalaisten varjojen maailmassa.
Jokaisessa atomissa on elämää, kuinka piilevää ja tiedotonta tahansa, ja lisäksi se on pieni universumi varustettuna jonkinasteisella tajunnalla ja tästä syystä myös muistilla. Kaikki maailmankaikkeudessa on elävää; kaikessa aineessa on tajuntaa; ja sekä siemenessä että hiukkasessa on oltava piilevät mahdollisuutensa lisääntymistä ja asteittaista kehittymistä varten, tuhannen ja yhden kehitysvaiheen eli –muodon sukeutumiseen. Sen tähden... niissä täytyy olla tuleva suunnitelma, ellei malli. – H.P.B.

– H.P.B. sanoo monissa paikoissa, että hän sai tietoa joltakin olemisen tasolta, jota hän kutsui astraalivaloksi, eräänlaiseksi universaaliksi muistiksi. Kaikki mitä tapahtuu kosmoksessa, tai varmasti tässä maailmassa, on varastoituneena tuossa astraalivalossa. Hän sanoi aikoinaan, että silloin tällöin Mestari, hänen opettajansa, hankki ja näytti hänelle lähdetietoja ja hänen tarvitsi vain kopioida ne.
Mutta olipa työmuoto mikä tahansa, se vaati kuitenkin suunnatonta tahdonvoimaa ja keskittymistä, ei vain sen tekemiseen vaan myös elossa pysymiseen. Hankaluudet ja suunnaton määrä silkkaa kovaa työtä vaativat lopulta veronsa. Voimakkaasta tahdonvoimastaan ja Mestarien tuesta huolimatta huhtikuuhun 1891 mennessä H.P.B:llä oli enää vähän fyysistä voimaa jäljellä sairauksien vastustamiseen. – G.F.

– Olemme tottuneet sanomaan buddhisteille, muhamettilaisille, hinduille tai parseille: "Tie teosofiaan kulkee oman uskontonne kautta." Nuo uskontunnustukset sisältävät syvän filosofisen ja esoteerisen merkityksen. Ne ovat selitettävissä allegorisesti uskontojensa tunnustajille.
Emme voi kuitenkaan sanoa samaa kristityille. Apostolien seuraajat eivät koskaan merkinneet muistiin Jeesuksen SALAISTA OPPIA..."taivasten valtakunnan mysteerejä", joihin on viitattu kohdassa Mark., 4:11.

Ne on hävitetty. Ajan virtaa ovat seuranneet vertaukset, tarut, jotka Jeesus nimenomaan tarkoitti henkisesti kuuroille ja sokeille ja jotka nykyinen kristinusko joko ottaa kirjaimellisesti tai tulkitsee niitä maallisen kirkon isien mieliksi. – H.P.B.

– Aika, jolloin H.P.B. kirjoitti Salaisen Opin 1880-luvun lopulla, oli ennen kuin atomi oli halkaistu, ennen kuin mitään nykyisiä teorioita sub-atomisista hiukkasista ja kvanttifysiikasta oli ollenkaan selvitetty. Jo tuolloin hän sanoi, että aineen oleellinen olemus on energia, ja että kaikki, myös atomin näennäinen kiinteys on harhaa. Mielestäni hän oli profeetallinen. – A.W.

– Kun myönnetään, että atomi ei ole jakamaton, silloin aine voidaan purkaa ja koota jälleen. Ja ajatus, että aine ja energia ovat sama, toistensa erilaisia muotoja, oli hänen ja oli yleinen koko muinaiselle traditiolle; ja vasta Einsteinin työ vahvisti sen. Niinpä hän tiesi, että materialistinen aikakausi ajatteluineen tulisi aikanaan loppumaan. – J.P.

– Kosmologit hyväksyvät mallin fyysisestä maailmankaikkeudesta, joka perustuu ensi sijassa fysiikan lakeihin. Vaikka tuo malli on muuttumassa ja sitä saatetaan jatkuvasti ajan tasalle, se on kuitenkin pääasiallisesti fyysinen malli. Madame Blavatsky tarkasteli maailmankaikkeutta etupäässä henkisestä näkökulmasta. Käytän tässä sanaa henkinen merkitsemään sisimpiä olemuksia, lakeja ja tapahtumia, sitä, että maailmankaikkeus on elävä kokonaisuus jne. Näkemämme fyysinen maailmankaikkeus on luonnollinen seuraus, lopullinen ilmaus noista sisäisistä, henkisistä, elävistä prosesseista. – A.W.

– Kirjassani "Luonnon jälleensyntymä" kerron kuinka nykytiede jälleen johtaa meidät takaisin tuntemaan elävää luontoa. Taas näemme maailmankaikkeuden elävänä organismina. Se ei ole kuin kone josta höyry on loppumaisillaan. Se alkaa suuresta alkuräjähdyksestä, se on kuin hautoutuva kosminen muna, ja se laajenee ja kehittyy jatkuvasti. Gaia, maapallo, nähdään jälleen Äiti Maana, elävänä organismina. Jälleen hyvin vanha näkemys, joka on palannut takaisin hyvin nykyaikaisessa tieteellisessä muodossa.
Kentät, tieteen kenttäteorioiden muodossa, ovat herättämässä luontoa henkiin, ne taas antavat käsityksen maailman näkymättömistä perusperiaatteista. Kaaosteorian ja quantum indeterminismin avulla olemme löytäneet ajatuksen luonnon spontaanisuudesta ja vapaudesta. Darwinin evoluutio-opista ja nykyisestä kosmisesta evoluutio-opista olemme saaneet jonkinlaisen käsityksen kaikessa luonnossa olevasta luomisvoimasta.
Tämä ei muistuta lainkaan vanhaa 1700-luvun käsitystä maailmankaikkeudesta kuin kellon koneistona, se on enemmänkin vanhojen ajatusten mukainen elävä maailma. Ja tietysti teosofinen ajattelu, kuten kaikki perinteinen ajattelu, perustuu käsitykseen elävästä kosmoksesta, eikä käsitykseen kuolleesta koneesta. Näin taidokkaasti nykytiede hylkää mekanistisen maailmankuvan ja johdattelee meidät käsittämään luonnon elävänä. – R.S.

– On mielenkiintoista verrata kahta määritelmää maailmankaikkeudesta. Toisen antaa Blavatsky Salaisessa Opissa ja toisen Robert Jastrow, avaruustutkimusinstituutin johtaja. Lainaan hänen kirjaansa: "Kuvittele luomishetken säteilevää kirkkautta. Yhtäkkiä puhtaan energian maailma välähtää esiin. Käsittämätön kirkkaus täyttää maailmankaikkeuden."
Verrataanpa tätä sitten Blavatskyn esitykseen Salaisessa Opissa. "Pimeys säteilee valoa, ja katso, ainutlaatuinen, säteilevä loisto, loistava avaruus, pimeän avaruuden poika."
Tässä hän maalasi kuvan kosmoksen alkamisista, ja siinä on selviä yhtymäkohtia nykyajan käsikirjoituksiin kosmoksen esiintulemisesta. – J.P.

– Madame Blavatskylla oli joitakin hyvin kiistanalaisia teorioita, jotka koskivat ihmisen fyysistä kehitystä. Yleisen teorian mukaan ihminen periytyy yhteisestä sukujuuresta korkeampien apinoiden kanssa, ja tuo yhteinen sukujuuri puolestaan polveutuu aikaisemmista apinankaltaisista esi-isistä jatkuen taaksepäin nisäkkäisiin ja matelijoihin jne.
Hänen teoriansa poikkeavat tuosta melko lailla. Mutta ennen kuin sitä voi selittää, on todettava, että hän pitää ihmistä henkisenä, psyykkisenä ja fyysisenä eli kolmiosaisena.
Ihminen oli henkisesti olemassa ennen mitään nyt näkemäämme fyysistä ilmennystä. Fyysisen kehityksen tapahtumasarja alkaa siten, että tulevasta fyysisestä ihmisestä heijastuu ensin jossakin maailman kaukaisessa kehitysvaiheessa prototyyppi, malli eli kuva fyysiseen maailmaan. Kaikkien tänä päivänä maailmassa näkemiemme istukallisten nisäkkäiden kehitys on seurausta tuosta mallista, joka heijastettiin fyysiseen maailmaan tarkoituksena tuottaa fyysinen ihminen myöhemmässä vaiheessa.
Näkemämme nisäkäsmuodot ovat monia sivuhaaroja siitä, mistä tuli fyysinen paljon ennen ihmistä. Nyt olisi houkuttelevaa ajatella, että koska nisäkkäät tulivat fyysisesti aikaisemmin kuin ihminen, ne ovat hänen esi-isiään. H.P.B. sanoo, että asia ei ole ollenkaan näin. Ensin tuli prototyyppi. Sitten tulivat fyysiset sukujuuret, joista nisäkkäät kehittyivät. Ja viimeiseksi tuli fyysinen kanta, josta ihminen kehittyi. Ja näinhän se tapahtui...
Mielenkiintoista kyllä, mutta jos jotakin tapahtuu aikaisemmin, se ei ole välttämättä syy myöhemmin tulevalle. Koska fyysinen ihminen tuli myöhemmin kuin fyysiset nisäkkäät, se ei välttämättä tarkoita, että ne aiheuttivat fyysisen ihmisen ja hänen muotonsa. – A.W.

– Teosofian erinomainen puoli on siinä, että se ei yritä antaa dogmaattisia esityksiä siitä, miten ihmisen olisi toimittava jossakin yhteydessä. Mutta se antaa itse asiassa vision, joka voi ilmaista samoin ajattelevalle, miten hän voi reagoida erilaisissa käännekohdissa. Se ei anna sen vuoksi määräyksiä tai ohjeita, vaan mieluumminkin ihmistä innoittavat kehykset.
Se antaa näkemyksen todellisuudesta, joka on täynnä toivoa, epäitsekkyyttä ja näköaloja. Ja uskon, että sitä voidaan kehittää myös ekologisella alueella. Mutta se on vain yksi paljon laajemman kehitystapahtuman puoli. Blavatsky yritti saada ihmistä tutkimaan tuota piilevää ja johtaa hänet pois materialistisesta maailmasta, siitä mitä hindut kutsuvat Kali Yugaksi, materialismin aikakaudeksi, Kultaiseen Aikaan, jossa ihminen tulee tajuamaan luontonsa ja voi toimia harmonisesti muiden elämänmuotojen kanssa. Tätä hindut kutsuvat Kultaiseksi Ajaksi. Hän oli New Age -liikkeen isoäiti. – J.P.

– On sisäinen yksilöllisyys ja ulkoinen persoonallisuus. Sisäinen yksilöllisyys, joka on ihmisen ydinolemus, pysyy yhdestä elämästä seuraavaan, seuraavaan, seuraavaan. On sen vuoksi harhaanjohtavaa sanoa "olen elänyt monta kertaa aikaisemmin", sillä se ei ole totta teosofisesta näkökulmasta katsottuna. Adam Warcup ei ole elänyt koskaan aikaisemmin. Sisällä asuva yksilöllisyys, joka ilmenee Adam Warcupin kautta, on elänyt toisten persoonallisuuksien kautta monta kertaa aiemmin, mutta tämä persoonallisuus ei ole elänyt koskaan aikaisemmin.
Miten tuo yksilöllisyys tulee esille? Se on lukemattomien persoonallisten elämien kokemusten summa. Koska menemme jokaisen persoonallisen elämän läpi, me poimimme niistä arvokkaat kokemukset, oppimamme taidot, hankkimamme tiedot jne. Ja me erotamme jokaisesta persoonallisesta elämästä kaiken sen, mitä Platon kutsuisi "hyväksi, todeksi ja kauniiksi". Ja tuo koottu kokemus lähtee muodostamaan sen henkisen yksilöllisyyden, josta juuri puhuin.
Siten ajan mittaan tuolla henkisellä yksilöllisyydellä on paljon kokemuksia, taitoja, tietoa, syvää ymmärtämystä, viisautta, mistä yksilölliset persoonallisuudet voivat ammentaa aika ajoin. Kun näemme neron, inspiraation, poikkeavia taitoja jne., se mitä näemme, on yksilöllinen persoonallisuus, tämän elämän persoonallisuus, ammentamassa tuon henkisen yksilöllisyyden omaaman tiedon ja kokemuksen merestä. – A.W.

– Walt Whitmanin kerrotaan sanoneen puheessaan tuttavalleen: "Se, mitä olet, puhuu niin kovaa, etten voi kuulla mitä sanot." Uskon tämän sopivan erinomaisesti H.P.B:hen. Mitä hän teki ohittaa kaiken sen, mistä häntä on ehkä syytetty. – A.W.

– Hänen elämänsä, kuten olen nähnyt näinä 17 vuotena, on ollut tragedia, marttyyrin tai ihmisystävän tragedia. Hän toimi epäitsekkäästi, antaen itsensä auliisti työlleen ja ihmiskunnan henkiselle hyvinvoinnille, ja kuitenkin panettelijat ja kiihkoilijat ovat ajaneet häntä takaa. – H.S.O.

– Hän kykeni kirjoittamaan mistä tahansa aiheesta ja lukemattomia teoksia ja artikkeleita, ja hänen teoksensa ovat kestäneet sadan vuoden tarkastelun. Jopa hänen aikansa suuret ihmiset, suuret kirjailijat ovat häipyneet, kun taas hänestä on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. – M.G.

– Hän ei tehnyt työtään itsensä tai kaltaistensa hyväksi. Hän uurasti koko ihmiskunnan puolesta. Tässä tulee esiin messiaaninen puoli. Kunpa koko ihmisrotu, kaikki ihmiset ja kansat ottaisivat huomioon, mitä hän sanoi, ja lait, joiden mukaan heidän pitäisi elää. Siinä olisi hänen mukaansa yleislääke heidän kaikkiin sairauksiinsa. Eläkää lain mukaan! – G.F.

– Hän oli kanava Mahatmojen opetuksille. Mahatmojen hän väitti olevan todellisia ihmisiä, todellisia henkilöllisyyksiä. Ja hän oli kanava tuolle sisässään olevalle viisaudelle, jota hän yritti opettaa, panna kirjalliseen muotoon. Hän oli myös kanava luonnon itsensä sisältämälle tiedolle, jota on hänen mukaansa akashisella alueella, luonnon katoamattomassa muistissa. Hän pystyi poimimaan ja valitsemaan lähteensä ja käyttämään sitä Salaisen Opin ainekseksi. – J.P.

Lyhenteet

H.P.B. Helena Petrovna Blavatsky (1831 – 1891)
A.E. Arthur Ellison, professori
G.F. Geoffrey Farthing, Blavatsky-säätiön perustajajäsen
M.G. Michael Gomes, historioitsija
I.H. Ianthe Hoskins, Englannin Teosofisen Seuran entinen ylisihteeri
V.H. Vernon Harrison, käsialatutkija
H.S.O. Henry Steel Olcott, Teosofisen Seuran perustajajäsen
J.P. Julian Perry, tiedemies, kirjailija, filosofian opettaja
R.S. Rupert Sheldrake, ALuonnon jälleensyntymän@ kirjoittaja
A.W. Adam Warcup, filosofi, tutkija

 ¹  Mahatma (sanskrit). Sananmukaisesti "suuri sielu". Korkeimman luokan adepti. Ylhäinen olento, joka saavutettuaan alempien prinsiippiensä herruuden elää sen vuoksi lihallisen ihmisen kahleista vapaana. Mahatmoilla on tietoa ja voimaa, joka on suhteessa siihen kehitysasteeseen, jonka he ovat saavuttaneet henkisessä kehityksessään. – Teosofian avain.

²  Sinnett, A.P., The Pioneer-lehden päätoimittaja