Kuka oli H. P. Blavatsky? Ja mitä tiedämme H. P. B:stä? Hän oli
väärin ymmärretty, parjattu, hyökkäysten maalitaulu; jotkut palvoivat häntä ja
toiset vihasivat. Meidän aikanamme hän on yhtä elävä, ehkä elävämpi kuin sata
vuotta sitten, ja hänen nimensä saa aikaan tunteiden myrskyn eri tahoilla, kun taas
monet hänen aikalaisistaan ovat jääneet vain merkinnäksi historiallisiin
aikakirjoihin.
Boris de Zirkoff
Helena Petrovna Blavatsky os. von Hahn (1831-1891)
syntyi Jekaterinoslavin kaupungissa Etelä-Venäjällä. Hänen isänsä oli
tykistöeversti Peter von Hahn. Helenan äidinäidinäiti Bandre du Plessy oli Ranskasta
maanpakoon ajettu hugenotti, joka avioitui ruhtinas Pavel Vasiljevitsh Dolgorukijn kanssa.
Äidin isä oli valtioneuvos Andrej Mihailovitsh Fadejev, joka toimi korkeana valtion
virkamiehenä Astrakanissa, Kaakkois-Venäjällä ja Keski-Aasiassa, missä hänellä oli
alaisinaan 80.000 – 100.000 buddhalaista kalmukkia, ja äidin äiti oli ruhtinatar
Helena Petrovna Dolgorukova, Venäjän tsaarin sukulainen, joka vieraili usein hovissa.
Helenan äiti oli tunnettu venäläinen kirjailija Helena von Hahn, joka kuoli Helenan
ollessa 11-vuotias. Tästä syystä hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa isoäitinsä
hoivassa.
H. P. B. oli jo varhaislapsuudessaan täysin erilainen kuin muut. Hän
oli hyvin vilkas, lahjakas ja huumorintajuinen. Helena viihtyi paremmin palvelusväen
lasten kuin oman luokkansa lasten parissa. Hänellä oli valtava mielikuvitus. Hän oli
hyvin itsepäinen, hankala lapsi. Hän kapinoi kaikkia kuvia vastaan eikä tunnustanut
muuta kuin oman tahtonsa ja omat mieltymyksensä. Hän oli poikkeuksellisen omaperäinen,
rohkea, joskus jopa karkea.
Helena näki tulevan opettajansa jo lapsena joko jonkin onnettomuuden
sattuessa tai "näyissään". Esimerkiksi 13-vuotiaana hän putosi pelästyneen,
ohjaksista riistäytyneen hevosen selästä. Paikalla olleet olivat varmoja, että Helena
kuolisi, mutta hän itse tunsi ympärillään jonkun kädet, jotka tukivat häntä, kunnes
hevonen pysäytettiin.
Lapsuudessaan H. P. B. tutustui lamalaisiin kalmukkeihin sekä heidän
korkeaan pappiinsa. Enonsa kanssa hän matkusti Mongolian rajamaille, missä hän kertoi
tutustuneensa Tiibetin buddhalaisten lamalaisuuteen.
Venäjällä tyttölapset saattoivat tulla itsenäisimmiksi ja
vapaimmiksi vasta avioiduttuaan. Sen vuoksi 17-vuotias Helena avioitui yli 60-vuotiaan
Nikifor V. Blavatskin kanssa v. 1848. Avioliitto ei kuitenkaan toteutunut vihkikaavaa
pitemmälle, sillä kolmen kuukauden kuluttua vihkimisestä Helena jätti miehensä –
ja Venäjän. Hän alkoi kiertää maailmaa ja etsiä tietoa vanhoista uskonnoista ja
myyteistä. Tässä vaiheessa hän matkusteli mm. Keski-Aasiassa, Intiassa,
Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Itä-Euroopassa.
Helena oli hyvin musikaalinen ja kielitaitoinen. Hänen kotikieliään
olivat ranska, saksa ja venäjä. Englantia hän oppi englantilaiselta lastenhoitajaltaan.
Egyptissä hänen matkaseuralaisensa huomasivat hämmästyksekseen hänen osaavan arabiaa.
Hän osasi myös mm. sanskritia.
Sisäinen herkkyys ja valmistautuminen tärkeään tehtävään
Jo pienestä pitäen Helenalla oli erikoisia kokemuksia. Pöydät ja
tuolit liitelivät hänen lähellään, kellot soivat, hänellä oli näkyjä ja unia jne.
Kahdeksanvuotiaasta 15-vuotiaaseen asti eräs rva Tekla Lebendorff vieraili hänen luonaan
päivittäin. Ilmiötä ihmettelemään kokoontuivat kaikki paikkakunnan silmää
tekevät. Paikalla oli mm. perhepappi, jolla oli pyhää vettä ja vihkivedenpirskotin
varmuuden vuoksi vierellään. Myöhemmin osoittautui, ettei kyseinen rouva ollutkaan
kuollut, vaan eli Norjassa. Kuka oli aiheuttanut ilmiön?
Pappi ehdotti paholaista, joku elementaareja. Eipä siis ihme, että
Helena tahtoi selvittää, mistä kaikki johtui. Kristinusko ei kyennyt selittämään
näitä ilmiöitä. Myöhemmin hänelle selvisi, että hänen oma mielensä tuotti näitä
näkyjä astraalivalosta.
Jo neljävuotiaasta Helena oli hyvin voimakas meedio, kuten hänen
sukulaisensa ja läheisensä hyvin tiesivät. H. P. B. oli sitä mieltä, että mediumismi
on ihmisarvoa alentavaa ja lisäksi terveydelle hyvin vaarallista. Hän sanoi, että
ihminen voi hallita mediumistisia kykyjään ja muuttaa ne okkulttisiksi voimiksi. H. P. B.
itse oli tästä hyvä esimerkki. Hän oppi täysin tietoisena tekemään astraalimatkoja
ja vastaanottamaan viestejä opettajiltaan tuhansien kilometrien päästä.
H. P. B:n mukaan hänen mediumistisuutensa johtui hänen
lapsuudenaikaisesta sairaalloisuudestaan ja heikkoudestaan, mutta kun hän vanhemmiten
voimistui ja joutui lujemmin vangituksi fyysiseen muotoonsa, hänestä tuli tavallinen
ihminen ja ilmiöt lakkasivat.
Helena Blavatsky oli lapsuudessaan nähnyt usein lähellään
astraalimuodon, joka tuntui aina tulevan jonkin vaaran uhatessa pelastamaan hänet
tukalimmalla hetkellä. Hän alkoi pitää tätä astraalimuotoa suojelusenkelinään ja
tunsi olevansa sen huolenpidon alaisena.
Helena oli Englannissa Lontoossa isänsä kanssa v. 1851. Eräällä
kävelyretkellään hän näki kookkaan intialaisen muutamien muiden seurassa. Hän tunsi
heti tuon miehen samaksi, jonka hän oli nähnyt astraalisesti jo pienenä. Seuraavana
päivänä Helena tapasi Hyde Parkissa saman henkilön. Tämä kertoi tulleensa Eurooppaan
intialaisten ruhtinaiden kanssa tärkeälle matkalle ja sanoi tahtovansa tavata H. P. B:n
henkilökohtaisesti ja tarvitsevansa tämän apua työssä, johon hän oli ryhtymässä.
Tuo Blavatskyn opettaja kertoi, miten Teosofinen Seura oli
muodostettava ja että hän halusi H. P. B:n perustavan sen. Hän kertoi, mihin ikävyyksiin
ja vaikeuksiin H. P. B. joutuisi ja että tämän pitäisi olla mm. Tiibetissä kolme vuotta
valmistuakseen tärkeään tehtävään. H. P. B. neuvotteli asiasta vakavasti isänsä
kanssa kolmen päivän ajan ja päätti sitten lähteä Intiaan. Tästä alkoi yli 20
vuotta kestänyt ajanjakso, jolloin Blavatsky kiersi ympäri maailmaa tutustuen eri maiden
uskontoihin, okkulttisiin ilmiöihin ja ikiaikaiseen viisauteen.
Teosofisen Seuran perustaminen
Vuonna 1873 ollessaan 42-vuotias Blavatsky sai opettajaltaan
määräyksen matkustaa Yhdysvaltoihin. Teosofinen Seura perustettiin New Yorkissa
marraskuun 17. päivänä 1875. Perustajajäseniä olivat H. P. Blavatsky, Henry Steel
Olcott ja Willian Quan Judge. Tästä hetkestä alkoi H. P. B:n suuri maailmanlaajuinen
toiminta.
Blavatskyn mukaan teosofien tehtävänä on muodostaa
yleismaailmallinen veljeyden ydin rotuun, uskontoon, sukupuoleen jne. katsomatta. Hän
opetti, että kaikki elämä on lähtenyt yhdestä ja samasta alkujuuresta, ja sen vuoksi
ihmiset ovat veljiä, ja kaikki on yhtä. Hän kertoi, että ihminen on jälleensyntyvä
olento; ei ole helvettiä siinä mielessä kuin kristillinen kirkko on siitä puhunut.
Hän kertoi, mitä tapahtuu kuoleman toisella puolella, miten ihminen siirtyy siellä
vaiheesta toiseen, kunnes syntyy uuteen elämään. Hän kertoi, että on olemassa
näkymätön maailma. Hän puhui atomeja pienemmistä yksiköistä ja aineen takana
olevista voimista. Hän kertoi, että mitä korkeammalle mennään, sitä varmemmin
sieltä ei tule vastaan mitään Jumalaa, ainoastaan jumalaisia voimia, jotka
läpäisevät kaiken maailmassa.
H. P. B. kertoi, että hänen opettajansa oli korkea vihitty, Mahatma
Morya. Itseään hän kutsui tämän postimerkiksi, välittäjäksi. Hän toi
Yhdysvalloissa ensimmäisenä julkisuuteen valkoisen veljeskunnan mestarien olemassaolon
ja ilmaisi sen kahden jäsenen nimet. Tuo veljeskunta oli tähän saakka muutamia
vihittyjä lukuun ottamatta tuntematon Euroopalle ja Amerikalle, mutta pyhä ja
kunnioitettu kaikkialla idässä ja etenkin Intiassa.
Vuonna 1879 Blavatsky matkusti Intiaan, Bombayhin. Samana vuonna alkoi
ilmestyä The Theosophist, teosofinen aikakauslehti. Vuoden 1882 lopussa Blavatsky
ja Olcott muuttivat Bombaysta Madrasiin. He ostivat viimeisillä rahoillaan Madrasin
lähiöstä, Adyarista, maata ja perustivat sinne v. 1883 Teosofisen Seuran päämajan,
joka toimii siellä yhä.
Kirjallinen tuotanto
H. P. B. ei ollut koskaan kirjoittanut muuta kuin kirjeitä
läheisilleen. Hän sai kuitenkin opettajaltaan määräyksen kirjoittaa teoksen Isis
Unveiled (suomeksi Hunnuton Isis). Teos ilmestyi v. 1877. Se tuli
herättämään valtavaa kiinnostusta kaikkialla maailmassa. Teoksesta otettiin parin
vuoden sisällä viisi painosta. Blavatskyn salaperäiset, laajat tiedot ja hänen
yliluonnollisilta tuntuvat kykynsä toivat hänelle pian kunnianimen 1800-luvun sfinksi.
Hän elätti itsensä vuosikaudet kirjoittamalla moskovalaiseen sanomalehteen artikkeleita
Intian viidakoista ja luolista. Näihin juttuihin sisältyi jännitystä ja mystiikkaa.
Hän kirjoitti niin hyvin venäjän kieltä, että maan tärkein sanomalehti tarjosi
hänelle samat palkkiot kuin itse Turgenjeville.
Blavatskyn mittavin työ on hänen valtava ja ainutlaatuinen
kirjallinen tuotantonsa, johon kuuluvat hänen filosofiset, moraaliset ja salatieteelliset
opetuksensa. Suuri osa hänen teksteistään on koottu englanninkieliseen 15-osaiseen
teokseen Collected Writings.
Blavatskylta on suomeksi ilmestynyt:
Esoteeriset ohjeet, Lahden Minerva ry., 142 sivua
Hiljaisuuden ääni, Teosofinen Seura ry., 152 sivua
H.P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, Lahden Minerva ry., 270 sivua
Hunnuton Isis, Tiede ja teologia, Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura
- magiasta, henkiparantaminen,
mesmerismi, vampyyrikertomus,
tuntematon, mediumistisuus
Jumalten viisaus, Ihmisyyden tunnustajat, 288 sivua
Käytännöllinen okkultismi, Blavatsky-looshi ry, 96 sivua
Mitä on okkultismi, Ruusu-Risti, 255 sivua
Salainen Oppi, I-II, maailman ja ihmisen synty, Ruusu-Risti
Salaisen Opin Hakemisto, Teosofinen Seura ry., 436 sivua
Salainen Oppi, III osa, monisteina, loppuun myyty
Teosofian avain, Ruusu-Risti, 333 sivua
Teosofinen Sanakirja, Biokustannus Oy, 350 sivua
Valon airut, kustantanut Pirkko Salonen, 388 sivua
H.P. Blavatskyn kirjeitä ruhtinas A.M. Dondukov-Korsakoville, Ihmisyyden tunnustajat, 118 sivua
Lisäksi:
Howard Hurphet, Kun päivä koittaa, Blavatskyn elämäkerta, Ihmisyyden tunnustajat, 352 sivua
Lähdeluettelo:
Howard Murphet, Kun päivä koittaa
Mary K. Neff, Personal memoirs of H.P. Blavatsky
C. Wachtmeister, H.P. Blavatsky ja Salainen Oppi
Tietäjän aarteisto
H. P. B:n kirjoituksia, artikkeleita:
