H. P. Blavatsky

KARMA  JA  JÄLLEENSYNTYMINEN

 

Kysymyksiä karmasta ja jälleensyntymisestä tehdään jatkuvasti, ja tässä asiassa näyttää vallitsevan suuri sekaannus. Eniten hämillään ovat ne, jotka ovat syntyneet ja kasvatetut kristilliseen uskoon ja ovat tottuneet ajatukseen, että Jumala luo uuden sielun jokaista vastasyntynyttä lasta varten. He kysyvät, voiko maan päälle ruumiillistuvien monadien lukumäärä olla siinä tapauksessa rajoitettu, mihin heille vastataan myöntävästi.

Sillä olkoon ruumiillistuvien monadien lukumäärä käsitystemme mukaan mikä tahansa – vaikka ottaisimme huomioon sen tosiasian, että aina toisesta Rodusta asti, jolloin seitsemän monadiryhmää sai vastaavat ruumiinsa, voidaan laskea useita syntymiä ja kuolemia jokaista sekuntia kohti jo kuluneina pitkinä aikakausina – silti sillä täytyy olla rajansa.

On sanottu, että karma-nemesis, jonka palvelijatar luonto on, järjesti kaiken mitä sopusuhtaisimmin; ja että sen vuoksi uusien monadien sisään tulviminen eli saapuminen oli lakannut niin pian kuin ihmiskunta oli saavuttanut täydellisen fyysisen kehityksensä. Mitään uusia monadeja ei ruumiillistunut atlantislaisten keskikohdan jälkeen.

Tästä johtuen muistaessamme, että – lukuun ottamatta nuorena kuolleita lapsia ja niitä yksilöitä, joiden elämän on jokin onnettomuus väkivalloin katkaissut – ei mikään henkinen olento voi jälleensyntyä ennen kuin monen vuosisadan jakso on kulunut umpeen, jo pelkästään tällaiset aukkokohdat osoittavat, että monadien lukumäärä on välttämättä äärellinen ja rajoitettu. Sitä paitsi muillekin eläimille on varattava riittävä aika niiden kehitystä varten.

Tästä johtuu väite, että monet meistä purkavat vielä nyt atlantislaisissa ruumiissa aiheuttamiensa pahojen karmallisten syiden seurauksia. KARMAN LAKI on kietoutunut pääsemättömästi jälleensyntymisen lakiin.

Ainoastaan tieto siitä, että sama yksilö syntyy yhä uudelleen koko elämänkierroksen ajan; varmuus siitä, että samojen MONADIEN – niiden joukossa monien dhyâni-chohanien eli itse "jumalien" – on kuljettava "välttämättömyyden kehän" läpi, saaden tässä jälleensyntymässä korvauksen edellisessä elämässä koetusta kärsimyksestä tai rangaistuksen silloin tehdyistä rikoksista; että juuri nuo monadit, jotka astuivat ensimmäisen Rodun tyhjiin, tajuttomiin, pitreistä alkunsa saaneisiin kuoriin eli astraalimuotoihin, ovat samoja, jotka ovat nyt keskuudessamme – niin, ehkä me itse olemme niitä; ainoastaan tämä oppi, me sanomme, voi selittää meille hyvän ja pahan mystisen ongelman ja selvittää ihmiselle elämän kauhean ja näennäisen epäoikeudenmukaisuuden.

Ei mikään muu kuin tämä varmuus voi rauhoittaa järkkynyttä oikeudentuntoamme. Sillä kun joku, joka ei tunne tätä jaloa oppia, katsoo ympärilleen ja huomaa syntymän ja kohtalon, älyn ja kykyjen erilaisuudet; kun hän näkee kunniaa koituvan tyhmille ja paheellisille, joille onnetar on tuhlannut suosiotaan pelkän etuoikeutetun syntyperän nojalla, ja näkee lähimmän naapurin kaikkine järjen kykyineen ja jaloine hyveineen – kaikin tavoin ansiokkaamman – menehtyvän hätään ja myötätunnon puutteeseen; kun hän näkee kaiken tämän ja saa kääntyä pois kykenemättä huojentamaan tätä ansaitsematonta kärsimystä, vaikka korvissa soivat sydäntä raastavat tuskanhuudot hänen ympärillään – silloin siunattu tieto karmasta yksin estää häntä kiroamasta elämää ja ihmisiä sekä heidän otaksuttua luojaansa.

Karman opin vastustajat muistakoot sen tosiasian, ettei tule kysymykseenkään vastata pessimisteille muulla perusteella. Varma käsitys karman lain periaatteista murtaa perustukset koko siltä mahtavalta rakennelmalta, jonka Schopenhauerin ja von Hartmannin oppilaat ovat pystyttäneet.

Kaikista niistä kauheista parjauksista ja syytöksistä, joita yksijumalaiset tosiasiassa heittävät Jumalansa ylle, mikään ei ole suurempi tai anteeksiantamattomampi kuin se (miltei aina) väärä nöyryys, joka saa hurskastelevan kristityn väittämään kaiken pahan ja ansaitsemattoman vastoinkäymisen yhteydessä, että "se on Jumalan tahto".

Tomppelit ja ulkokullatut! Pilkkaajat ja tekopyhät farisealaiset, jotka puhuvat samassa hengenvedossa Jumalansa ja luojansa loppumattomasta armeliaasta rakkaudesta ja huolenpidosta avutonta ihmistä kohtaan ja siitä, että sama Jumala ruoskii hyviä, parhaita luoduista ja antaa heidän vuodattaa verensä kuiviin niin kuin kyltymätön Molokh! Vastataanko meille tähän Congreven sanoin:

"Vaan kukapa rohkenee Ikuista Oikeudenmukaisuutta tilille panna?"

Johdonmukaisuus ja yksinkertainen terve järki, me vastaamme. Jos meitä pyydetään uskomaan "perisyntiin", kunkin sielun yhteen ainoaan elämään täällä maan päällä ja ihmisenkaltaiseen jumalolentoon, joka näyttää luoneen jotkut ihmiset ainoastaan siitä ilosta, että tuomitsee heidät ikuiseen helvetin tuleen (ja tämä huolimatta siitä ovatko he hyviä vai pahoja, sanoo predestinaatio-opin kannattaja), [Kalvinistien oppi ja teologia. "Jumalan tarkoitus ikuisuudesta asti tapahtumien suhteen" (mikä synnyttää fatalismin ja tappaa vapaan tahdon eli kaiken yrityksenkin sen käyttämiseksi hyvään)….. "Ihmisten ennalta määrätty kohtalo on joutua ikuiseen onneen tai onnettomuuteen" (Katekismus). Jalo ja rohkaiseva oppi todellakin!] niin miksei jokainen ajattelukyvyillä varustettu ihminen tuomitsisi vuorostaan tuollaista roistomaista jumalolentoa? Elämä tulisi sietämättömäksi, jos pitäisi uskoa Jumalaan, jonka ihmisen epäpuhdas mielikuvitus on luonut. Onneksi hän on olemassa vain ihmisten uskonkappaleissa ja joidenkin runoilijoiden sairaalloisessa kuvittelussa heidän uskoessaan ratkaisseensa ongelman puhuttelemalla häntä näin:

 

Sä suuri mystinen voima
Joka ihmisviisauden ylpistyvän
Oot hämilleen saattanut
Sekoittanut uskaltavan tutkistelun
Koetellaksesi julkeiden luotujesi uskoa!…

 

Tarvitaan todellakin vankkaa "uskoa" tajuamaan, miksi on "julkeata" kysellä sen oikeudenmukaisuutta, joka luo avuttoman pienen ihmisen vain "saattaakseen" hänet "hämilleen" ja koetellakseen sitä "uskoa", minkä tuo "voima" sitä paitsi on ehkä unohtanut ellei laiminlyönyt antaa hänelle, niin kuin joskus on sattunut.

Verratkaa tätä sokeaa uskoa tuohon järjen todistuksiin ja elämänkokemuksiin perustuvaan filosofiseen vakaumukseen karma-nemesiksestä eli korvauksen laista. Tämä laki – olkoon se tietoinen tai tiedoton – ei määrää ennalta ketään eikä mitään. Se on todella olemassa ikuisuudesta asti ja ikuisuudessa, sillä se on itse IKUISUUS; ja sellaisena, koska mikään toiminta ei voi olla itse ikuisuuden veroinen, sen ei voida sanoa toimivan, sillä se on itse TOIMINTA. Ei näet aalto ihmistä hukuta, vaan sen raukan persoonallinen teko, joka antautuu tahallaan valtameren maininkeja ohjaavien lakien persoonattoman toiminnan alaiseksi.

Karma ei luo mitään eikä suunnittele. Ihminen itse suunnittelee ja luo syitä, ja karman laki sovittaa seuraukset. Tuo sovittelu ei ole mikään teko vaan universaali harmonia, joka pyrkii aina takaisin alkuperäiseen tilaansa, niin kuin liian voimakkaasti alas taivutettu oksa ponnahtaa vastaavalla voimalla takaisin. Jos oksa sattuu nyrjäyttämään käden, joka yritti taivuttaa sitä luonnollisesta asennostaan, pitääkö meidän sanoa, että tuo oksa taittoi kätemme vai että oma tyhmyytemme on saattanut meidät vaikeuksiin?

Karma ei ole koskaan yrittänyt hävittää älyllistä ja yksilöllistä vapautta, niin kuin yksijumalaisten Jumala. Se ei ole sekoittanut käskyjään pimeydessä saattaakseen ihmisen ymmälle, eikä se rankaise sitä, joka uskaltaa tutkia tarkoin sen mysteerejä.

Päinvastoin se, joka paljastaa tutkimalla ja meditaation avulla sen kiemurtelevat polut ja valaisee niitä pimeitä teitä, joiden mutkiin niin moni hukkuu elämän labyrinttia tuntematta, työskentelee kanssaihmistensä hyväksi. KARMA on ehdoton ja ikuinen laki ilmennyksen maailmassa; ja koska voi olla ainoastaan yksi ehdoton, samoin kuin yksi ikuinen aina läsnäoleva Syy, karmaan uskovia ei voi pitää ateisteina eikä materialisteina – vielä vähemmän fatalisteina: sillä karma on sama kuin Tuntematon, jonka yksi puoli se on vaikuttaessaan ilmiömaailmassa.

Saadakseen karman ymmärrettävämmäksi länsimaiselle mielelle, joka tuntee paremmin kreikkalaisen kuin arjalaisen filosofian, jotkut teosofit ovat yrittäneet kääntää sen sanalla Nemesis. Jos maallikot olisivat tunteneet tuon sanan muinaisuudessa yhtä hyvin kuin vihityt ymmärsivät sen, tuon nimityksen kääntämisessä ei olisi mitään vastaansanomista. Kreikkalaisten mielikuvitus on kuitenkin antropomorfisoinut sitä liikaa, jotta me voisimme käyttää sitä ilman tarkkaa ja huolellista selitystä.

Muinaisilla kreikkalaisilla "Homeroksesta Herodotokseen hän ei ollut mikään jumalatar vaan paremminkin moraalinen tuntemus", sanoo Decharme; este pahaan ja epäsiveellisyyteen. Se joka rikkoi sitä vastaan, teki jumalien silmissä pyhäinhäväistyksen, ja Nemesis seurasi häntä. Mutta ajan mittaan tuo "tuntemus" korotettiin jumalaksi ja sen personoitumasta tuli aina tuhoava ja rankaiseva jumalatar. Sen vuoksi jos yhdistämme karman Nemesikseen, se pitäisi tehdä tämän kolminaisena puolena: Nemesis, Adrasteia ja Themis.

Sillä kun viimeksi mainittu on universaalisen järjestyksen ja harmonian jumalatar, jolla Nemesiksen lailla on tehtävänään ehkäistä kaikki kohtuuttomuus ja pitää ihminen luonnon ja oikeudenmukaisuuden rajoissa ankaran rangaistuksen uhalla, Adrasteia – "väistämätön" – edustaa Nemesistä ihmisen itsensä luomien syiden vääjäämättömänä seurauksena. Nemesis Diken [oikeuden] tyttärenä on se oikeudenmukainen jumalatar, joka säästää vihansa ainoastaan ylpeyden, itsekkyyden ja jumalattomuuden riivaamille. (Ks. Mesomedes, Hymni Nemesikselle, säe 2; Brunckin Analecta, II, 292; Mythol. De la Grèce Antique, s. 304.)

Lyhyesti sanoen, kun Nemesis on mytologinen, eksoteerinen jumalatar eli eri puoliltaan personoitu ja antropomorfisoitu voima, niin karma on korkeasti filosofinen totuus, kaikkein jumalaisin ja jaloin ilmaus ihmisen alkuperäisestä intuitiosta, joka koskee jumaluutta. Se on oppi, joka selittää pahan alkuperän ja jalostaa käsityksemme siitä, mikä jumalaisen muuttumattoman oikeudenmukaisuuden pitäisi olla, sen sijaan että alentaisi tuntemattoman ja tutkimattoman jumaluuden tekemällä siitä tuon oikukkaan, julman tyrannin, jota me kutsumme Kaitselmukseksi.

Läheisesti tai mieluummin erottamattomasti yhtyneenä karman lakiin on siis jälleensyntymisen laki eli että sama henkinen yksilöllisyys jälleensyntyy pitkään, miltei loputtomaan persoonallisuuksien sarjaan. Persoonallisuudet ovat ikään kuin saman näyttelijän esittämiä erilaisia pukuja ja henkilöhahmoja, joiden kunkin kanssa näyttelijä samastaa itsensä ja yleisökin pitää häntä samana muutaman tunnin ajan.

Sisäinen eli todellinen ihminen, joka personoi noita henkilöhahmoja, tietää koko ajan olevansa Hamlet lyhyen aikaa muutamissa näytöksissä, mikä kuitenkin inhimillisen harhan tasolla vastaa Hamletin koko elämää. Ja hän tietää olleensa edellisenä iltana kuningas Lear ja sitä edeltävänä iltana vuorostaan Othello; mutta ulkonainen näkyvä henkilöhahmo on olevinaan tietämätön tuosta tosiasiasta. Jokapäiväisessä elämässä tuo tietämättömyys on valitettavasti aivan liian todellista. Pysyvä yksilöllisyys on kuitenkin täysin selvillä siitä, vaikka fyysisen ruumiin "henkisen" silmän surkastumisen vuoksi tuo tieto ei voi painautua pettävän persoonallisuuden tajuntaan.

Fyysisen kolmannen silmän sanotaan olleen kolmannen juurirodun ihmisillä ja siitä pitäen ihmisillä aina lähes neljännen juurirodun kolmannen ALArodun keskivaiheille asti, jolloin ihmisruumiin lujittumisesta ja täydellistymisestä johtuen se hävisi ulkonaisesta ruumiinrakenteesta. Psyykkisesti ja henkisesti sen mentaalinen ja visuaalinen havaintokyky kesti lähes neljännen Rodun loppuun, jolloin se lakkasi kokonaan toimimasta ihmiskunnan aineellisuuden ja turmeltuneisuuden takia, ennen Atlantiksen päämantereen uppoamista. Ja nyt voimme palata vedenpaisumuksiin ja niiden moniin "Nooiin".

Tutkijan on pidettävä mielessään, että Genesiksessä mainitun kaltaisia vedenpaisumuksia oli monia, ja kolme paljon tärkeämpääkin, joita kuvataan luvussa, jossa puhutaan esihistoriallisista mantereista. Välttääksemme kuitenkin virheellisiä otaksumia meidän on tässä kohtaa selitettävä vielä uudelleen sitä väitettä, että esoteerisessa opissa on paljon samaa kuin hindujen pyhien kirjojen legendoissa; että hindujen kronologia on lähes sama kuin edellisen – vain selitetty ja tehty selvemmin; ja lopulta että Vaivasvata Manu – yleisnimi kylläkin! – oli arjalaisten Nooa ja hänen prototyyppinsä myös okkultistien uskomuksen mukaan.

¹ Kalvinistien oppi ja teologia. "Jumalan tarkoitus ikuisuudesta asti tapahtumien suhteen" (mikä synnyttää fatalismin ja tappaa vapaan tahdon eli kaiken yrityksenkin sen käyttämiseksi hyvään)….. "Ihmisten ennalta määrätty kohtalo on joutua ikuiseen onneen tai onnettomuuteen" (Katekismus). Jalo ja rohkaiseva oppi todellakin!

 

Lähde: Salainen oppi, II osa
Suomennos Pirkko Carpelan

---

 

KARMA  JA  JÄLLEENSYNTYMINEN

Otteita kirjoista Esoteeriset ohjeet  ja
H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle

 

Okkultismissa vallitsee omituinen laki, jonka tuhansien vuosien kokemus on todennut ja todistanut; se on myös ilmennyt lähes kaikissa tapauksissa niinä viitenätoista vuotena, jolloin Teosofinen Seura on ollut olemassa. Niin pian kuin joku lupautuu "kokelaaksi", ilmenee tiettyjä okkulttisia seurauksia. Ensimmäinen näistä on se, että kaikki mikä on piilossa ihmisen luonnossa työntyy esiin: hänen virheensä, tapansa, ominaisuutensa tai tukahdutetut halunsa, olivatpa ne sitten hyviä, huonoja tai merkityksettömiä.

Esimerkiksi, jos ihminen on turhamainen tai aistillinen tai kunnianhimoinen, joko perimiltään taipumuksilta tai karmallisista syistä, nämä paheet purkautuvat varmasti esiin, vaikka hän olisi tähän asti onnistunut salaamaan ja tukahduttamaan ne. Ne tulevat vastustamattomasti esiin, ja hänen on taisteltava sata kertaa kovemmin kuin ennen, kunnes hän tappaa kaikki sellaiset taipumukset itsestään. [Ohjeet, 27]

 

Siemenet, jotka putoavat hyvään maahan, antavat satakertaisen sadon ja siten korvaavat jokaisessa tapauksessa niiden siementen haaskauksen, jotka ovat pudonneet tien viereen, koviin sydämiin ja inhimillisten himojen ohdakkeiden sekaan. Kylväjän velvollisuus on valita paras maaperä tulevia satojaan varten. Mutta hän on vastuussa vain sikäli kuin tämä kyky on suoranaisessa suhteessa epäonnistumisiin ja sikäli kuin nämä johtuvat yksinomaan siitä; ihmisten saadessa siemenet niitä pyytäessään karma palkitsee tai rankaisee niitä, jotka jättävät täyttämättä omat velvollisuutensa KORKEAMPAA ITSEÄÄN kohtaan. Luonto ponnistelee aina jopa niin kutsutuissa epäorgaanisissa ja elottomissa valtakunnissaankin edistymistä ja täydellistymistä kohti olemalla hedelmällinen; kuinka paljon enemmän sitten tietoisen ajattelevan ihmisen luonto! Jokainen meistä, ellei hänen luontonsa ole tuottelias tai kyllin syvä itsessään, voi lainata ja saada aineksia maaperää varten saamistaan siemenistä itsestään; ja jokaisella on keinot, joilla hän todella voi hyvin pienin ponnistuksin välttää paahtavaa aurinkoa ja pakottaa siemenet juurtumaan tai estää ohdakkeita tukahduttamasta niitä. [Ohjeet, 80]

 

Missä nimenomaan olen sitten jättänyt täyttämättä velvollisuuteni? Yksinkertaisesti tässä, niin kuin minulle on osoitettu: Olen ruvennut antamaan itämaisia opetuksia niille, jotka eivät olleet perehtyneet itämaiseen kuriin, länsimaalaisille, jotka, jos he olisivat olleet perinpohjin selvillä siitä kurista ja järjestyksestä, joka on niin vieras sivistyneille syntyperäisille kristityille, olisivat ajatelleet kaksi kertaa ennen kuin liittyivät E.O:hon [Esoteeriseen Osastoon]. Kun heitä on opetettu luottamaan Vapahtajaansa ja syntipukkiinsa eikä itseensä, he eivät ole milloinkaan pysähtyneet ajattelemaan, että heidän pelastuksensa ja tuleva ruumiillistumansa riippuu kokonaan heistä itsestään ja että yksikään rikkomus Pyhää Henkeä (heidän korkeampaa itseään) vastaan ei todellakaan tule anteeksi annetuksi heidän nykyisessä elämässään – tai heidän seuraavassa ruumiillistumassaan: sillä karma vartioi heidän tekojaan, jopa heidän ajatuksiaankin. Lyhyesti sanoen, olen alkanut opettaa heitä tavaamaan, ennen kuin olin opettanut heille salatieteen aakkoset. [Ohjeet, 81]

 

"’Jos huomaat nälkäisen käärmeen matelevan taloosi ruokaa etsien ja jos pelätessäsi sen purevan itseäsi ajat sen ulos kärsimään ja kuolemaan nälkään, sen sijaan että tarjoaisit sille maitoa, sinä käännyt pois Säälin Tieltä. Näin toimii arka ja itsekäs.' Te tiedätte", sanoma jatkui, "että teitä uhataan HENKILÖKOHTAISESTI; teidän on kuitenkin opittava, että NIIN KAUAN KUIN TEOSOFISESSA SEURASSA ON KOLME IHMISTÄ, JOTKA OVAT MEIDÄN HERRAMME SIUNAUKSEN ARVOISIA - SITÄ EI VOIDA MILLOINKAAN HÄVITTÄÄ. . . Teidän kummankin karmat [hänen ja minun] ovat suunnaltaan vastakkaisia. Pitääkö teidän halpamaisesti peläten sitä, mikä saattaa tapahtua, sekoittaa nämä kaksi [karmaa] ja tulla hänen kaltaisekseen?. . .He ovat kodittomia ja nälkäisiä; hoivatkaa ja ruokkikaa heitä sitten, ellette tahdo tulla osalliseksi hänen karmastaan." [Ohjeet, 84-85]

 

Mutta voi sitä itsekästä ihmistä, joka yrittää kehittää okkulttisia voimia vain saavuttaakseen maallista etua tai kostoa tai tyydyttääkseen kunnianhimoaan; korkeampien prinsiippien eroaminen alemmista ja buddhi-manaksen eroaminen tantrojen harjoittajan persoonallisuudesta tulee seuraamaan nopeasti, hirvittävät karmalliset seuraukset magian kanssa tuhertelijalle. [Ohjeet 103]

 

Karma odottaa skandha-joukkoineen devachanin kynnyksellä. [Ks. Teosofian avain, 135.]

 

Sillä devachaninen palkinnontila ei lopu ennen kuin ego erottamattomasti yhdistyy uuteen astraalimuotoon (eli oikeammin seuraa sen jäljessä). Molemmat ajautuvat karmallisesti siihen perheeseen tai naiseen, josta on syntyvä se eläimellinen lapsi, jonka karma on valinnut tulemaan sen egon käyttövälineeksi, joka on juuri herännyt devachanisesta tilastaan. Sitten uusi astraalimuoto, joka on osittain muodostunut aurisen munan puhtaasti âkâshisesta olemuksesta ja osittain viimeisen persoonallisuuden rangaistavien syntien ja pahojen tekojen maallisista aineksista, vetäytyy naiseen. Kun se on kerran siinä, luonto muovaa lihallisen sikiön astraalisen ympärille miehisen siemenen kasvavista aineksista, jotka kehittyvät naisellisella maaperällä. Näin kasvaa rappeutuneen siemenen ydinaineksesta kuolleen siemenen hedelmä eli eidolon, ja fyysinen hedelmä tuottaa vuorostaan sisällään toisen ja toisia siemeniä tulevien taimien aikaansaamiseksi. [Ohjeet 107 ]

 

Nyt olkaa tarkkaavaisia ymmärtääksenne seuraavan, eli että ylempi (indigo-sininen) manas on yhteydessä alempaan (vihreä) manakseen ohuella langalla, joka sitoo nämä kaksi yhteen. Tämä on antahkarana, se polku eli yhteyssilta, joka on yhdyssiteenä persoonallisen olennon, jonka fyysiset aivot ovat alemman (eläimellisen) mielen vallassa, ja jälleensyntyvän yksilöllisyyden, henkisen egon, Manas-Manun, "jumalaisen ihmisen", välillä. Tämä ajatteleva Manu on sen vuoksi se joka jälleensyntyy. Todellisuudessa ja luonnossa nuo kaksi mieltä (henkinen ja fyysinen eli eläimellinen) ovat yhtä, mutta eroavat jälleensyntymässä.

Sillä vaikka se osa jumalaisesta, joka menee elähdyttämään persoonallisuutta erottuen tietoisesti kuin suuri mutta puhdas varjo jumalaisesta egosta, sitoutuu sikiön aivoihin ja aistimiin (seitsemännen kuukauden kuluttua), korkeampi manas ei yhdisty lapseen ennen sen elämän seitsemän ensimmäisen vuoden päättymistä. Tämä erillinen olemus tai mieluummin korkeamman manaksen heijastus tai varjo tulee lapsen kasvaessa erityiseksi ajatusprinsiipiksi ihmisessä sen päävälittäjän ollessa fyysiset aivot. Ei ihme, että materialistit, jotka havaitsevat ainoastaan tämän "järkisielun" eli mielen, eivät halua erottaa sitä aivoista ja aineesta. [Ohjeet, 121]

 

On vaikea ymmärtää, miksi tämä oppi on tähän asti täytynyt säilyttää niin salassa, kun levittämällä sitä ihmisten kesken, ainakin niiden kesken, jotka uskovat jälleensyntymiseen, voitaisiin tehdä niin paljon hyvää. Mutta niin oli asianlaita, eikä minulla ollut oikeutta epäillä kiellon järkevyyttä, vaan olen esittänyt sen tähän asti niin kuin se annettiin minulle luvaten, ettei sitä paljasteta koko maailmalle. Nyt minulla on kuitenkin lupa ilmoittaa se kaikille ja paljastaa sen perusopit ensin esoteristeille, ja kun he ovat sulattaneet ne perusteellisesti, heidän velvollisuutensa on opettaa muille tätä erikoista oppia "toisesta kuolemasta" ja varoittaa kaikkia teosofeja sen vaaroista. Vaitiolon lupaus ei sen vuoksi ulotu enää tähän yksittäiseen artikkeliin esoteerisesta uskosta. [Ohjeet, 125]

 

Sen joka on lukenut Salaista Oppia edes jonkinlaisella tarkkaavaisuudella, täytyy tuntea yleisesti monadeiksi kutsuttujen ihmisminuuksien alkuperä ja mitä ne olivat ennen kuin ne pakotettiin ruumiillistumaan inhimilliseen eläimeen. Ne jumalaiset olennot, jotka karma johti toimimaan manvantarisen elämän näytelmässä, ovat korkeampien ja aikaisempien maailmojen ja planeettojen olentoja, joiden karma ei ollut tyhjentynyt, kun heidän maailmansa vaipui pralayaan. [Ohjeet, 126]

 

Ilman siveellisen luonnon sekoittumista jumalaiseen egoon persoonallisella minällä ei ole kuolemattomuutta. Ainoastaan persoonallisen ihmissielun kaikkein henkisimmät vuodatukset jäävät eloon. Täytyttyään elämänsä aikana persoonallisuutensa "minä olen minä" -tunteella ihmissielu, fyysisen ihmisen karmallisten tekojen ydinolemuksen kantaja, tulee viime mainitun kuoleman jälkeen jumalaisen liekin (egon) olennaiseksi osaksi. Se tulee kuolemattomaksi sen pelkän tosiseikan nojalla, että se on nyt lujasti ympätty monadiin, joka on "ikuisen elämän puu". [Ohjeet, 128-129]

 

Tässä ilmaantuu kaksi kysymystä: 1) Mitä tulee korkeammasta egosta sellaisissa [tyhjäksi tulemisen] tapauksissa? 2) Millainen eläin on ihmisolento, joka syntyy sieluttomana?

Ennen kuin vastaan näihin kahteen hyvinkin luonnolliseen kysymykseen, minun on kiinnitettävä teidän kaikkien huomio, teidän jotka olette syntyneet kristillisissä maissa, siihen tosiseikkaan, että sepitelmä Jeesuksen sijaissovituksesta ja tehtävästä, niin kuin se nyt esitetään, on muutamien liian vapaiden vihittyjen saama tai lainaama käsitys mystisestä ja kummallisesta opista, joka koskee jälleensyntyvän egon maallisia kokemuksia. Viime mainittu on todella oman, edellisistä manvantaroista perityn karmansa uhri, joka vapaaehtoisesti ottaa kantaakseen velvollisuuden pelastaa ne, jotka muuten olisivat sieluttomia ihmisiä eli persoonallisuuksia. Itämainen totuus on siis paljon filosofisempi ja loogisempi kuin länsimainen sepitelmä. Christos (buddhi-manas) kenessäkään ihmisessä ei ole aivan viaton ja synnitön jumala, vaikka se on eräässä merkityksessä "Isä" ollen samaa olemusta kuin kaikkiallinen henki ja samalla "Poika", sillä manas on toinen askel "Isästä". Ruumistumalla jumalainen Poika tekee itsensä vastuunalaiseksi kaikkien elähdyttämiensä persoonallisuuksien synneistä.

Tämän se voi tehdä ainoastaan sijaisensa eli heijastuksensa, alemman manaksen kautta. Näin siis tapahtuu, kun sen on tempauduttava irti persoonallisuudesta. Se on ainoa tapaus, jolloin jumalainen ego voi välttyä yksilölliseltä rangaistukselta ja vastuulta ohjaavana prinsiippinä, koska aine psyykkisine ja astraalisine värähtelyineen on silloin yhdistelmiensä intensiteetistä johtuen EGON valvonnan ulkopuolella. Kun Apofiksesta, lohikäärmeestä, on tullut voittaja, jälleensyntyvä manas, joka eroaa vähitellen tabernaakkelistaan, majastaan, tempautuu lopulta irti psyykkiseläimellisestä sielustaan. [Ohjeet, 132]

 

Mutta jos ihmisen luonto on hyvä ja hän pyrkii vilpittömästi KORKEAMPAA ITSEÄÄN kohti, joka on tuo Âum, korkeamman egonsa kautta, joka on sen kolmas kirjain, (buddhin ollessa toinen), Apofis-lohikäärme ei tee mitään hyökkäystä, jota hän ei torjuisi. Niiltä joille on paljon annettu, voidaan myös paljon odottaa. Se, joka kolkuttaa pyhäkön ovelle täysin tuntien sen pyhyyden ja päästyään sisään palaa kynnykseltä tai kääntyy ympäri sanoen "voi, siinähän ei olekaan mitään!" ja kadottaa siten mahdollisuutensa oppia koko totuuden – voi odottaa vain karmaansa. [Ohjeet, 136]

 

Suuresta intialaisesta eepoksesta voitte lukea, miten äiti, jonka koko perhe soturipoikia tapettiin taistelussa, valitti Krishnalle, että vaikka hänellä oli henkinen näkökyky, jolla katsoa taaksepäin viisikymmentä ruumistusta, hän ei kuitenkaan voinut nähdä tehneensä sellaista syntiä, mikä olisi synnyttänyt näin kauheaa karmaa. Silloin Krishna vastasi hänelle: "Jos voisit katsoa taaksepäin 51:nteen syntymääsi, niin kuin minä voin, näkisit, miten kevytmielisessä julmuudessasi tapoit saman määrän muurahaisia kuin sinulla nyt oli poikia jotka menetit." Tämä on tietenkin vain runollista liioittelua, mutta se on vaikuttava kuva siitä, kuinka suuria seurauksia johtuu näennäisesti vähäpätöisistä syistä. [Ohjeet, 136]

 

Hyvä ja paha ovat suhteellisia ja kasvavat tai vähentyvät niiden olosuhteiden mukaan, jotka ihmistä ympäröivät. Se joka kuuluu meidän kutsumaamme "ihmiskunnan hyödyttömään osaan" ts. maallikkojen enemmistöön, ei ole monessakaan tapauksessa vastuullinen. Rikokset, jotka tehdään avidyassa eli tietämättömyydessä, saavat aikaan fyysistä, mutta eivät moraalista vastuullisuutta eli karmaa. Ajatelkaa esim. idiootteja, lapsia, villejä ja muita ihmisiä, jotka eivät tiedä paremmasta.

Mutta kaikkien teidän tapauksenne on aivan toinen, teidän jotka olette lupautuneet KORKEAMMALLE ITSELLE. Te ette voi rangaistuksetta kutsua esiin jumalaista todistajaa; ja kun kerran olette asettuneet sen holhoukseen, olette pyytäneet säteilevää valoa paistamaan ja etsimään kaikki olemuksenne pimeät sokkelot läpi. Tietoisesti te olette kutsuneet karman jumalaista oikeutta ottamaan huomioon vaikuttimenne, tutkimaan tarkoin tekonne ja panemaan kaikki omalle tilillenne. Tämä askel on yhtä peruuttamaton kuin lapsen syntyminen. Ette voi koskaan enää pakottaa itseänne takaisin avidyan ja vastuuttomuuden kehtoon. Vaikka pakenisitte maan kaukaisimpiin osiin ja kätkeytyisitte pois ihmisten näkyvistä tai etsisitte unohdusta seuraelämän pyörteistä, tuo VALO tulee kuitenkin löytämään teidät ja valaisemaan jokaista ajatustanne, sanaanne ja tekoanne.

Oliko joku teistä niin typerä, että luuli antaneensa lupauksen surkealle H.P.B.-paralle? Kaikki mitä hän [H.P.B.] voi tehdä, on suoda vilpittömimmän veljellisen myötätuntonsa jokaiselle vakavalle pyrkijälle ja toivoa hyvää tulosta yrityksillenne. Älkää kuitenkaan menettäkö rohkeuttanne, vaan yrittäkää jatkuvasti. [Lukekaa Hiljaisuuden äänestä s. 56 ja 80.] Kaksikymmentä epäonnistumista voidaan korjata, jos niitä seuraa yhtä monta lannistumatonta ponnistusta ylöspäin. Eikö vuorillekin kiivetä sillä tavoin? Ja tietäkää vielä, että jos karma panee säälimättä muistiin ne esoteristin tilien pahat teot, jotka tietämättömiltä olisi jätetty merkitsemättä, niin on yhtä totta, että jokainen hänen hyvistä teoistaan voi, koska hän on yhdistynyt korkeampaan itseen, tulla sata kertaa voimakkaammaksi hyvässä. [Ohjeet, 136-137]

____________

 

[Kysymys] Onko lapsen aurinen verho âkâshan erilaistuma, johon adepti voi punoa aineksia, joita hän tarvitsee tiettyihin tarkoituksiin, esim. mâyâvi rûpaa varten?

[Vastaus] …Jos kysymyksessä tarkoitetaan, voiko adepti antaa jotakin lapsen auriseen verhoon tai vaikuttaa siihen, niin tällaista ei voi tehdä, koska A.V. on karmallinen eikä edes adepti saa puuttua sellaiseen karmalliseen rekisteriin. Jos adepti panisi toisen A.V:hen jotakin, mistä tämä henkilö ei ole vastuussa tai mikä ei tule tuon persoonallisuuden korkeammalta itseltä (egolta), kuinka karmallinen oikeudenmukaisuus voisi vallita?

Adepti voi ottaa omasta A.V:stään tai jopa maapallon tai universumin A.V:stä asteensa mukaan. Tämä verho on kaikkien karmallisten syiden säilyttäjä ja se kuvaa kaiken kuin herkkä levy. Opetukset, 39-40]

 

[V.] A.V. on täysin puhdas syntymässä. Riippuu kuitenkin siitä, kumpi manas tulee värittämään sen seitsemän vuoden iässä. Manasinen laajentuma on puhdasta âkâshaa. Manaksen säde laskeutuu alempien prinsiippien pyörteeseen ja värittömänä ja kâmallisten tanhojen ja fyysisen elimistön puutteiden rajoittamana muodostaa persoonallisuuden. Periytyvä karma voi saavuttaa lapsen ennen seitsemättä ikävuotta, mutta yksilöllinen karma ei voi alkaa vaikuttaa ennen manaksen laskeutumista. [Opetukset 41]

 

Valkoinen adepti ei aina ole aluksi valtavan älykäs. Itse asiassa H.P.B. on tuntenut adepteja, joiden älylliset kyvyt olivat alun perin keskitason alapuolella. Adeptin puhtaus, hänen yhtäläinen rakkautensa kaikkia kohtaan, hänen työskentelynsä luonnon, karman ja "sisäisen jumalansa" hyväksi, antavat hänelle tämän kyvyn. Pelkkä äly tekee mustaksi maagikoksi. Sillä pelkkää älyä seuraa ylpeys ja itsekkyys; äly ynnä henkinen kohottaa ihmistä. Sillä henkisyys estää ylpeyden ja turhamaisuuden.

Jokaisen ruumiillistuman jälkeen, kun manasinen säde palaa isänsä, egon, luo, jotkut sen atomeista jäävät jäljelle ja hajaantuvat. Näitä manasisia atomeita, tanhisia ja muita "syitä", jotka ovat saman luonteisia kuin manas, vetävät siihen suuret vetovoimasiteet, ja egon jälleensyntyessä ne vetäytyvät erehtymättömästi siihen ja muodostavat sen karman. Vasta kun ne kaikki ovat koossa, yksilöllisyys on jälleensyntymästä vapaa. [Opetukset, 42]

 

Korkeampi manas on vastuussa lähettämästään säteestä. Ellei säde ole likaantunut, mitään pahaa karmaa ei synny.

Meidän olisi pidettävä mielessämme karmattomaksi tulemisesta, että hyvästä yhtä hyvin kuin pahastakin karmasta on päästävä eroon ja että hyvän karman aiheuttamat nidânat ovat yhtä sitovia kuin ne, jotka on saatu toisella suunnalla. Sillä kummatkin ovat karmaa. [Opetukset, 43]

 

Äidinrakkaus on vaisto. Se on sama ihmisessä ja eläimessä, mutta viime mainitussa usein voimakkaampi. Tämän rakkauden jatkuminen ihmisessä johtuu yhteydestä, veren magnetismista ja psyykkisestä yhteenkuuluvuudesta. Perheet muodostuvat joskus niistä, jotka ovat eläneet aikaisemmin yhdessä, mutta usein ei ole näin. Vaikuttavat syyt ovat hyvin monimutkaisia ja ne on saatettava tasapainoon. Joskus kun lapsen, jolla on erittäin paha karma, on määrä syntyä, hänelle valitaan paatuneet vanhemmat tai he voivat kuolla ennen kuin karmalliset seuraukset ilmenevät. Joskus taas lapsen kautta kärsiminen voi olla vanhempien omaa karmaa. Äidinrakkaus vaistona on rasâtalan ja talatalan välissä. [Opetukset 89]

 

Lipikat pitävät ihmisen karmallisia kirjoja ja painavat ne astraalivaloon., [Opetukset. 89]

 

Korkeamman egon tajunnanalue ei koskaan heijastu astraalivaloon. Aurinen verho vastaanottaa sekä korkeamman että alemman manaksen vaikutelmat, jotka viime mainitut heijastuvat myös astraalivaloon. Sitä vastoin henkisten asioiden ydin, kaikki se mikä saavuttaa korkeamman egon eli mitä se ei torju, ei koskaan heijastu astraalivaloon, koska viime mainittu on liian alhaisella tasolla.

Mutta ihmiselämän aikana tämä ydin painautuu karmallisissa tarkoituksissa auriseen verhoon ja yhdistyy kuoleman ja prinsiippien eron jälkeen universaaliseen mieleen (toisin sanoen niihin "vaikutuksiin", jotka ovat korkeammat kuin jopa devachaninen taso) odottaakseen siellä – karmallisesti – siihen päivään asti, jolloin egon on määrä jälleensyntyä. (Siten on olemassa nämä kolme sarjaa vaikutuksia, joita voimme kutsua kâmallisiksi, devachanisiksi ja manasisiksi.)

Olivatpa olennot kuinka korkeita tahansa, heillä on oltava karmalliset palkinnot ja rangaistukset maan päällä. Henkiset vaikutukset ovat enemmän tai vähemmän aivoissa, muuten alempi ego ei olisi vastuullinen. On kuitenkin joitakin aivojen kautta vastaanotettuja vaikutuksia, jotka eivät ole aikaisempia kokemuksiamme. Adeptin tapauksessa aivot harjaantuvat säilyttämään tällaiset vaikutelmat., [Opetukset, 95-96]

 

Isänmaallisuus ja suuret teot kansallisessa palveluksessa eivät korkeimmasta näkökulmasta ole kokonaan hyvät. Ihmiskunnan osan hyödyttäminen on hyvä asia, mutta sen tekeminen muun osan kustannuksella on paha. Sen vuoksi isänmaallisuudessa jne. hyvään sisältyy myös paha. Sillä vaikka korkeamman egon sisin olemus on puhdas, ulkoinen puoli voi olla likainen. Siten tuollaisten "aineettomien" innoitusten sisältämä hyvä ja paha painautuvat A.V:hen, ja korkeampi ego ottaa pahan karman, vaikka se on täysin syytön siihen. Niinpä kummatkin vaikutukset hajoavat kuoleman jälkeen universaaliseen mieleen, ja jälleensyntymässä ego lähettää uuteen persoonallisuuteen säteen, joka on se itse, ja kärsii siinä. Se kärsii itsetietoisuudessa, jonka se on luonut omien karttuneiden kokemustensa avulla. [Opetukset, 96]

 

Jokaisella egollamme on menneitten manvantarojen karma takanaan. On olemassa seitsemän hierarkiaa egoja, joista joidenkin – esim. alemmissa heimoissa – voidaan sanoa olevan vasta alussa nykyisellä kierroksella. Ego aloittaa jumalaisella tajunnalla; ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta, ei eroa. Kestää kauan ennen kuin se tajuaa, että se on itse. Vasta monien syntymien jälkeen se alkaa huomata tuon kollektiivisen kokemuksen avulla, että se on yksilö. Jälleensyntymiskierroksensa lopussa se on yhä sama jumalainen tajunta, mutta siitä on nyt tullut yksilöitynyt itsetietoisuus.

K:n egon valon läsnäolo herättää tunteen vastuusta. Koska ego yksilöityy yhä enemmän jälleensyntymiskierroksessaan, se oppii kärsimyksen avulla yhä enemmän tiedostamaan oman vastuunsa, joten lopulta se saavuttaa itsetietoisuuden, koko universumin kaikkien egojen tajunnan. Omatakseen ajatuksen tai tuntemuksen kaikesta tästä absoluuttisen olennon on läpikäytävä kaikki kokemukset – yksilöllisesti eikä universaalisesti – niin, että kun se palaa, sen olisi oltava yhtä kaikkitietävä kuin universaalinen mieli – plus muisti kaikesta kokemastaan. [Opetukset, 96-97]

 

Skandhat ovat elämän ituja olemisen kaikilla seitsemällä tasolla ja muodostavat subjektiivisen ja objektiivisen ihmisen kokonaisuuden. Jokainen tuottamamme värähtely on skandha. Skandhat liittyvät läheisesti astraalivalon kuviin. Astraalivalo on vaikutelmien välittäjä; ja subjektiiviseen ja objektiiviseen ihmiseen yhteydessä olevat skandhat – eli värähtelyt – ovat yhdyssiteitä, jotka vetävät puoleensa jälleensyntyvän egon; ituja, jotka se on jättänyt taakseen mennessään devachaniin. Uuden persoonallisuuden on poimittava ne jälleen mukaansa ja kulutettava loppuun. Eksoteeriset skandhat ovat tekemisissä fyysisten atomien ja värähtelyjen eli objektiivisen ihmisen kanssa; esoteeriset sisäisen eli subjektiivisen ihmisen kanssa. [Opetukset, 109]

 

Elementaalit ovat yksinkertaisesti seurauksia aiheuttavia seurauksia. Ne ovat ruumiittomia ajatuksia, hyviä ja pahoja. Ne jäävät kiteytyneinä astraalivaloon ja kun niiden aiheuttaja palaa maaelämään, sukulaisuus vetää niitä hänen puoleensa ja sähköistää ne jälleen elämään. Ne voidaan lamauttaa vastakkaisilla vaikutuksilla. Elementaalit tarttuvat kuin sairaus ja ovat tästä syystä vaarallisia meille itsellemme ja muille. Tästä syystä on vaarallista vaikuttaa muihin. Ihmisen kuoleman jälkeen elävät elementaalit ovat niitä, jotka hän on istuttanut toisiin; muut pysyvät piilevinä, kunnes hänen jälleensyntymisensä jälkeen ne tulevat taas elämään hänessä. [Opetukset, 109-110]

 

Jälleensyntymässä korkeampi ego lähettää säteen, a:n egon. Sen energiat liikkuvat ylöspäin ja alaspäin. Ylöspäin suuntautuvista pyrkimyksistä tulee sen devachanisia kokemuksia, alemmat ovat kâmallisia. Korkeampi manas suhtautuu buddhiin kuten alempi manas korkeampaan. [Opetukset, 113]

 

…Ulkoinen ärsyke ei herätä ruumiin elimiä, vaan ajatuksen vaikuttamat aivot. Väärä ajatus on sen vuoksi tapettava ennen kuin halun voi sammuttaa. Halu on seuraus erillisyydestä ja tähtää itsen tyydytykseen aineessa.

Liha taas on tottumusasia; se toistaa mekaanisesti hyvän yhtä hyvin kuin huononkin impulssin siihen tehdyn vaikutuksen mukaisesti ja jatkaa sen toistamista. Ei liha ole aina alkuperäinen kiusaaja, vaikka se voi toistaa automaattisesti sille annettuja liikkeitä ja tuoda siten kiusaukset takaisin; yhdeksässä tapauksessa kymmenestä alempi manas mielikuviensa avulla johtaa lihan kiusaukseen. Siten ruumis saa automaattisesti aikaan toistamisen. Tästä syystä ei ole totta, että pahassa voimakas ihminen voisi äkkinäisen muuttumisen kautta tulla yhtä voimakkaaksi hyvässä kuin hän oli aikaisemmin pahassa. Hänen käyttövälineensä on liian tahriintunut, ja hän voi parhaassa tapauksessa vain neutraloida pahaa tasoittamalla karmallisia syitä, jotka hän on pannut liikkeelle, ainakin tämän ruumiillistuman ajan. Emme voi ottaa tyhjää sillitynnyriä ja käyttää sitä ruusuöljyä varten; puuhun on imeytynyt sillivettä.

Kun pahat impulssit ja pyrkimykset ovat painautuneet fyysiseen luontoon, niitä ei voi heti muuttaa päinvastaisiksi. Ruumiin molekyylit ovat kohdistuneet kâmalliseen suuntaan, ja vaikka niillä on riittävästi ymmärrystä huomata ero oman tasonsa asioitten välillä, ts. välttää itselleen vahingollisia asioita, ne eivät voi ymmärtää suunnanmuutosta, johon impulssi tulee toiselta tasolta. Jos niitä pakotetaan liian rajusti, sairaus, mielenvikaisuus tai kuolema on seurauksena. [Opetukset, 190-191]

 

Jälleensyntyvä säde voidaan sopivuussyistä erottaa kahdeksi aspektiksi: alempi kâmallinen ego hajoaa kâma-lokassa; manasinen osa suorittaa kierroksensa ja palaa korkeamman egon luo. Todellisuudessa korkeampaa egoa rangaistaan, niin sanoaksemme, se kärsii. Tämä on Kristoksen todellinen ristiinnaulitseminen, vaikeatajuisin, mutta kuitenkin tärkein mysteeri okkultismissa; elämiemme koko kierros riippuu siitä. Korkeampi ego on todella kärsijä. Sillä muistakaa, että korkeamman persoonallisen tajunnan abstrakti tietoisuus säilyy egoon painuneena, koska se muodostaa olennaisen osan sen ikuisuudesta. Kaikki suurimmat innoituksemme painautuvat korkeampaan egoon, koska ne ovat saman luonteiset kuin se. [Opetukset, 225]

____________

 

IHMISEN PRINSIIPIT

LUVUT	METALLIT	PLANEETAT	INHIMILLISET PRINSIIPIT
1 JA 10 Fyysisen ihmisen perussävel	RAUTA	MARS Siittämisen planeetta	KAMA RUPA Eläimellisten vaistojen ja himojen käyttöväline eli asunto
2 Henkinen elämä ja fyysinen elämä	KULTA	AURINKO Elämänantaja fyysisesti. Henkisestä ja esoterisesti Merkuriuksen ja auringon välillä olevan planeetan vastine, muinaisajan kansojen pyhä ja salainen planeetta	PRANA ELI JÎVA Elämä
3 Koska buddhi on (niin sanoaksemme) âtman ja manaksen välillä ja muodostaa seitsemännen eli aurisen verhon kanssa devachanaisen kolminaisuuden	ELOHOPEA Sekoitettu rikkiin, kuten BUDDHI yhdistyy hengen liekkiin (Ks. alkemiallisia määritelmiä	MERKURIUS Jumalten sanansaattaja ja tulkki	BUDDHI Henkinen sielu eli atminen säde; âtman käyttöväline
4 Keskusprinsiippi – puhtaasti aineellisen ja puhtaasti henkisen kolminaisuuden välillä. Eläimellisen ihmisen tajuinen osa	LYIJY	SATURNUS	KAMA MANAS Alempi mieli eli eläimellinen sielu
5	TINA	JUPITER	AURINEN VERHO
6	KUPARI Tulee sekoitettuna prons- Siksi (kaksinainen prin- Siippi)	VENUS Aamu- ja iltatähti	MANAS Korkeampi järki eli inhimillinen sielu
7 Sisältää seitsemäisen ihmisen heijastuksen	HOPEA	KUU Maan vanhempi (parent)	LINGA-SHARIRA Ihmisen astraalinen kaksoispuoli, fyysisen ihmisen vanhempi

Osa kirjan Esoteeriset ohjeet taulukosta nro 1, s. 45. Nämä vastaavuuden ovat objektiiviselta, maalliselta tasolta. Âtma ei ole luku eikä vastaa mitään näkyvää planeettaa, sillä se aiheutuu henkisestä auringosta…

 

Lähteet:

H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet, 154 sivua, Lahden Minerva ry
H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, 270 sivua, Lahden Minerva ry

---