MAHATMAN ENSIMMÄINEN KIRJE A. O. HUMELLE

Esoteerisen filosofian tutkijat ovat kiitollisuuden velassa A. P. Sinnettille hänen kirjoistaan. Ne hän kirjoitti sen opetuksen pohjalta, jota hän oli saanut mahatmojen kanssa käymänsä kirjeenvaihdon kautta. Kiitollisia tutkijat ovat myös siitä pikkutarkasta huolenpidosta, jonka hän soi vastaanottamilleen kirjeille. Hänen tiedetään suojelleen näitä arvokkaita asiakirjoja panemalla ne erikoislaatikkoon. Kuinka onnekasta onkaan, että hän säilytti ne ja että ne ovat olleet meidän käytettävissämme!

Entä kuka tietää, miten kävi Humen saamille kirjeille? On totta, että monet niistä sisältyvät julkaistujen kirjeiden joukkoon. Mutta jotkin eivät sisälly – varsinkaan asiakirja, joka selittää ihmisen seitsemäistä rakennetta, ei myöskään ensimmäinen kirje Humelle, jonka hän sai marraskuun loppupuolella 1880. Onneksi hänen ystävänsä Sinnett kopioi ”suuren osan siitä” (kuten hän ilmoitti) ja liitti sen ensimmäiseen kirjaansa Salainen maailma . Se on tärkeä kirje, jossa sekä hahmotellaan mahatmojen noudattaman menettelytavan heidän pyrkimystensä suhteen että toimintalinjat heidän yhteyteensä pyrkiville. Sen vuoksi niiden, jotka aikovat tutkia Mestarien kirjeitä , kannattaa aloittaa tästä kirjeestä, sillä se auttaa myös ymmärtämään Sinnettin saamia ensimmäisiä kirjeitä.

Kirjeessä viitataan ja vastataan ajatuksiin, jotka Hume esitti kirjeessään. Siinä viitataan myös siihen tosiasiaan, että Sinnettiä pyydettiin ”laatimaan suunnitelma”. [Kohta, jossa tämä pyyntö esitettiin, on kirjeessä, joka lähetettiin Sinnettille 29.10.1880, vaikka ”tämän kirjeen lähettäminen saattaa viivästyä muutaman päivän” (MK, s. 28). Pyyntö on MK:n sivulla 32, kirjeessä nro 5, jonka Sinnett sai 5.11.1880.] Tämä tarkoittaa, että Sinnettin on täytynyt kirjoittaa ensimmäinen kirjeensä lokakuun toisella viikolla, sillä hän sai vastauksen siihen 15.10.

Tästä asiasta Sinnett sai kolme pitkää kirjettä ja joitakin lyhyitä kirjelappuja ennen kuin Hume sai vastauksen tähän kirjeeseen. Syyn tähän selittää mahatma itse kirjeessä (MK, kirje nro 5 [ Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K. H:lta , Lahden Minerva, 1997. Tässä tekstissä on myöhemmin käytetty lyhennettä MK.] ), joka lähetettiin Amritsarista 29.10. Amritsar on sekä Punjabin vaurain kaupunki että sitä ympäröivä alue, noin 270 km Simlasta länteen. Kaupungin nimi johtuu sanoista Amrita Saras, mikä merkitsee ”kuolemattomuuden allas”. Nimi johtuu siitä, että kultainen temppeli sijaitsee saarella ”pyhän tekojärven” keskellä. Temppeliä kutsutaan kultaiseksi, koska kultaus peittää sitä koristavaa kuparista kupolia. Se on sikhien tärkein palvontapaikka. Itse asiassa Amritsarissa sijaitsee sikhien korkeakoulu. Kaupunki on Himalajan pohjoispuolelle johtavien reittien kauppakeskus.

Tässä on mahatman antama selitys: Lainatun kohdan neljä avaussanaa viittaavat tähän sanontaan (jota oli juuri käytetty edellisessä lauseessa): ”uhmaava kohtalo Teosofiselle Seuralle”.

”Se tuli aivan äkkiä mielee­ni yhtenä päivänä laskeutuessani Kuenlunin solia – te sanotte niitä Karako­rumiksi – ja näin lumivyöryn vierivän. Olin henkilö­kohtai­sesti mennyt johtajamme luokse esittämään Mr. Humen tärkeää ehdotusta ja olin kotimatkalla­ni kohti Lada­khia.” [MK, s. 27]

Syy mahatman vierailuun sen henkilön luona, jota pidetään ”johtajanamme” selitetään myös seuraavin sanoin:

”Mr. Humen ehdotus on käsitelty asianmukaisesti ja huolel­li­sesti. Epäile­mättä hän ilmoittaa teille tuloksista, kuten pyysin hänelle kirjoittamassani kirjeessä. Toinen asia on, tutkiiko hän meidän ”toimintatapojamme” yhtä suotuisasti kuin te. Maha mme ("johtaja") on antanut minulle luvan olla kir­jeenvaihdossa teidän kummankin kanssa ja luvannut vieläpä tulla jonakin päivänä henkilökohtai­seen kosketukseen englan­tilais-intialaisen haaraosaston kanssa siinä tapauksessa, että sellainen muodostetaan. Tällä hetkellä se riippuu koko­naan teistä. Enempää en voi sanoa.” [MK, s. 28–29.]

Tulisi huomata, että edellä lainatussa kohdassa mahatma viittaa ”kirjeeseeni hänelle” (ts. Humelle), ja se on otettu kirjeestä 29.10. Näin ollen Hume sai mitä todennäköisimmin vastauksen kirjeeseensä joskus marraskuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana. Ei hän eikä Sinnett ole kuitenkaan ilmoittanut sen vastaanottopäivää.

Käytäessä läpi papereita, joita Sinnett piti hänen ja Humen mahatmoilta saatujen kirjeiden yhteydessä, löytyi lopulta kopio ensimmäisestä kirjeestä, joka oli osoitettu Humelle. Se on British Museumin arkistossa niteessä, jonka nimi on ”Mahatma Papers”, osa VII (No. 45, 289 B). Kirje on kopioitu 13 arkille ohutta kermanvalkoista paperia, jota käytettiin yleisesti Intiassa 1880-luvulla. Kukin arkki on taitettu nelisivuiseen osaan, 5-2/8 x 8-3/8 tuumaa, kopioinnin helpottamiseksi. Kirjoittamiseen käytettiin paksua mustaa mustetta, joka näkyy helposti läpi ohkaisen arkin kummaltakin puolelta, koska taitetun paperin kumpaakin puolta käytettiin. Kirjaimet ovat suuria ja paksuja, joten kirjoitusta on helppo lukea. Käsiala ei ole lainkaan sellaista kuin Sinnettin huolellisesti muotoiltu, hieno kirjoitus. Kopioinnin oli luultavasti tehnyt rva Patience Sinnett. Se näet muistutti jotenkin hänen allekirjoitustaan, joka oli asiakirjassa, jonka Sinnett laati rintaneula-tapauksen yhteydessä (kuvattu Barborkan kirjan luvussa IV). Asiakirjan allekirjoittivat kaikki henkilöt, jotka olivat läsnä tuossa kuuluisassa tapahtumassa. [Tuo asiakirja on myös mainitussa sidotussa niteessä. Allekirjoitusta lukuun ottamatta se on Sinnettin käsialaa.] Puuttuvat osat, joita ei ole lainattu Sinnettin kirjaan, voidaan nyt lisätä tähän kirjeen oikeille paikoille. Nyt voidaan myös esittää kirjeen päivämäärä samoin kuin paikka, jossa mahatma sen laati, nimittäin: ”Amritsar 11. marraskuuta” – ja Sinnett lisäsi lyijykynällä ”1880”.

Sinnett esitteli Salaisessa maailmassa mahatman ensimmäisen kirjeen Humelle seuraavin sanoin:

”Tämä kirje valaisee hyvin eräitä okkultistien metafyysisiä käsityksiä, ja muistettakoon, että heidän metafysiikkansa on paljon enemmän kuin abstraktia pohdiskelua.” [ Salainen maailma (myöhemmin tässä tekstissä SM), s. 106.]

Toimittaja lainaa sitten seuraavaa kirjettä:

”Hyvä herra!

”Kun minulla nyt on ensimmäinen vapaahetki muodollisesti vastata kirjeeseenne viime kuun 17:nneltä, raportoin nyt neuvotteluistamme päälliköiden kanssa siitä ehdotuksesta, joka kirjeeseenne sisältyi yrittäen samalla vastata kaikkiin kysymyksiinne.

”Veljeskuntamme erityisesti Intian menestyksestä ja eduista kiinnostuneen osaston puolesta minun täytyy ensin kiittää Teitä tekemästänne avuntarjouksesta, jonka tärkeyttä ja vakavuutta kukaan ei voi epäillä. Meidän sukujuuremme ja vaiheemme juontaessaan alkunsa läpi aikakausien Intian sivilisaation kaukaisesta menneisyydestä asti tekevät meidän rakkautemme isänmaatamme kohtaan niin syväksi ja kiihkeästi, että se on kestänyt jopa meidän luonnonlakien tutkimisemme laventumisen ja kosmopolisoitumisen (anteeksi jos tämä sana ei ole englantia). Niinpä minä ja jokainen muu intialainen isänmaanystävä tuntee erittäin suurta kiitollisuutta jokaisesta ystävällisestä sanasta ja teosta, joka tehdään tai sanotaan sen puolesta.” [ Sama , 107]

TEOSOFISEN SEURAN ANGLOINTIALAINEN HAARAOSASTO

Minkä loistavan tarjouksen Humen on täytynytkään tehdä saadakseen tuollaisen vastauksen! Ei ihme, että hän sai mahdollisuuden ryhtyä kirjeenvaihtoon Veljien kanssa. Seuraavassa kappaleessa mainitaan – Teosofisen Seuran – anglointialainen haaraosasto, seura, jonka Hume oli ilmeisesti halukas perustamaan. Vastaus hänen kirjeeseensä jatkuu:

”Koska olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että Intian alennustila johtuu suurimmaksi osaksi sen vanhan henkisyyden tukahduttamisesta, niin mikä tahansa auttaa saattamaan takaisin tuon korkeamman ajatuksen ja moraalin tason, se täytyy synnyttää uudelleen kansallisella voimalla. Jokainen meistä olisi luonnollisesti ja pakottamatta valmis edistämään yhdistystä, jonka ehdotettu muodostaminen on keskustelun kohteena, varsinkin, jos se todella on tarkoitettu olemaan yhdistys ilman värittyneitä itsekkäitä vaikuttimia ja tuomaan uudelleen esiin muinainen tiede päämääränä palauttaa maamme kunnioitus maailman silmissä. Pitäkää tätä itsestään selvänä ilman enempiä vakuutuksia.

”Tiedätte kuten kuka tahansa historiaa lukenut, että isänmaanystävät voivat särkeä sydämensä turhissa yrityksissään silloin, kun olosuhteet ovat heitä vastaan. Joskus on käynyt niin, ettei mikään inhimillinen voima, ei edes jaloimman patriotismin vimma ja mahti, ole kyennyt kääntämään rautaista kohtaloa syrjään sen määrätystä kurssista, ja kansat ovat sammuneet kuin soihdut, jotka on pudotettu tuhon kaikkinielevään mustaan veteen. Me, joilla on tunne maamme kaatumisesta, vaikkakaan ei voimaa nostaa sitä heti jaloilleen, emme voi tehdä kuten haluaisimme, mitä tulee asioihin yleisesti ja tähän erityisesti. Ja valmiina mutta ei oikeutettuina tulemaan vastaan ehdotustanne pitemmälle kuin puolitiehen, me olemme pakotettuja sanomaan, että herra Sinnettin ja teidän esittämänne ajatus on osittain mahdoton toteuttaa. Sanalla sanoen, minun ja kenenkään veljeni, tai edes pitkälle edistyneen neofyytin, on mahdotonta tulla erityisesti määrätyksi ja varatuksi toimimaan Anglointialaisen osaston johtavana henkenä ja päänä.

”Tiedämme, että olisi hyvä asia, jos te ja muutama kolleganne saisitte säännöllistä opetusta ja näyttöä ilmiöistä ja niiden järjellisestä perustasta. Sillä vaikka vain muutamat teistä saataisiin vakuuttuneiksi, olisi silti varma voitto, jos edes muutama ensiluokkaisen kyvykäs englantilainen olisi aasialaisen psykologian opiskelijana. Me olemme tietoisia tästä ja paljon enemmästä; siksi me emme kieltäydy käymästä kirjeenvaihtoa kanssanne emmekä antamasta teille apua eri tavoin. Mutta kieltäydymme ottamasta itsellemme muita velvollisuuksia kuin tämä määräaikainen kirjeenvaihto ja apumme neuvojen muodossa ja satunnaisina palveluksina antaa sellaisia asiaa sivuavia mahdollisesti näkyviä todisteita, jotka vakuuttavat teidät läsnäolostamme ja mielenkiinnostamme.

”'Opastamaan' me emme suostu. Kuinka kykeneviä saattaisimme ollakin, voimme vain luvata antaa ansioitanne vastaavasti. Ansaitkaa paljon, ja me tulemme osoittautumaan rehellisiksi velallisiksi; vähän, ja voitte odottaa samansuuruista korvausta. Tämä ei ole ainoastaan koulupojan läksykirjasta otettua tekstiä, vaikka se kuulostaa siltä, vaan ainoastaan kömpelö toteamus järjestömme säännöistä emmekä voi rikkoa niitä. Koska me olemme täysin tietämättömiä länsimaisista ja erityisesti englantilaisista ajatus- ja toimintatavoista, jos me sekaantuisimme sellaiseen organisaatioon, huomaisitte kaikkien totuttujen tapojenne ja traditionne olevan herkeämättömässä ristiriidassa, jos ei uusien pyrkimysten itsensä kanssa, niin ainakin niiden toteuttamistapojen kanssa, joita me ehdotamme. Ette saisi yksimielistä sopimusta menemään edes niin pitkälle kuin itse menisitte. Olen pyytänyt herra Sinnettiä laatimaan suunnitelman yhteisistä ideoistanne esitettäväksi meidän johtajillemme, koska se näyttää lyhyimmältä tieltä yhteiseen sopimukseen. Meidän 'ohjauksessamme' teidän osastonne ei voisi elää, koska te ette ole ollenkaan sellaisia ihmisiä, joita johdetaan siinä mielessä. Siksi seura olisi ennenaikainen syntyessään ja epäonnistunut yritys, joka näyttäisi yhtä kummalliselta kuin Paris Daumontin piirros intialaisten kamelien tai jakkien tekemänä.” [ Sama , 107-109.]

Anglointialainen haaraosasto perustettiin todellakin Simlassa 21.8.1881. H. P. Blavatsky avusti sen perustamisessa vieraillessaan Simlassa hra ja rva Humen talossa, jonka nimi oli Rothnay Castle. Osaston nimeksi tuli Simlan Eklektinen Teosofinen Seura. A. O. Hume, C. B. oli sen puheenjohtaja, A. P. Sinnett varapuheenjohtaja, Ross Scott sihteeri. Mahatman sanoin sillä oli ”vaihteleva olemassaolo”, ja se lopahti muutaman vuoden kuluttua. Kirjeen seuraava aihe käsittelee Humen pyyntöä saada ”todellisen tieteen” opetusta.

”Te pyydätte meitä opettamaan teille todellista tiedettä – luonnon tunnetun puolen okkulttista aspektia; ja te luulette, että se voidaan tehdä yhtä helposti kuin sitä voidaan pyytää. Te ette näy ymmärtävän niitä suunnattomia vaikeuksia, jotka kohdataan jopa meidän tieteemme alkeittenkin opettamisessa niille, jotka ovat koulutettuja teidän tunnetuilla metodeillanne. Te ette näe, että mitä enemmän on yhtä, sitä kykenemättömämpi ihminen on vaistomaisesti ymmärtämään toista. Sillä ihminen kykenee ajattelemaan ainoastaan totutuilla urillaan ja jollei hänellä ole rohkeutta täyttää niitä ja tehdä itselleen uusia uria, hänen täytyy pakosta jatkaa vanhoilla linjoillaan. Sallikaa minun esittää muutama esimerkki. Eksaktin tieteen mukaisesti määrittelisitte vain yhden kosmisen energian, ettekä näkisi mitään eroa sen kulkijan, joka käyttää energiaa työntäessään syrjään kulkuaan estävän pensaan, ja tieteellisen kokeilijan, joka käyttää saman määrän energiaa saattaessaan liikkeeseen heilurin, välillä. Me näemme. Sillä me tiedämme, että näiden kahden välillä on maailmojen ero. Ensimmäinen hajottaa voimaansa hyödyttömästi; toinen keskittää ja varastoi sitä. Ja tässä, olkaa hyvä ja ymmärtäkää, että en viittaa näiden kahden teon suhteelliseen hyötyyn, kuten saattaisi kuvitella, vaan ainoastaan siihen tosiasiaan, että ensimmäisessä tapauksessa ainoastaan raakaa voimaa saatetaan liikkeeseen ilman mitään tuon energian muutosta henkisen dynaamisuuden korkeampaan potentiaaliseen muotoon, ja toisessa on kyse juuri siitä. Olkaa hyvä älkääkä pitäkö minua hämärän metafyysisenä.” [ Sama , 109.]

AIVOJEN POTENTIAALINEN VOIMA

Seuraava lainaus on hyvin valaiseva. Loogisena jatkona ”todellista tiedettä” koskevaan edellä lainattuun selostukseen mahatma selittää potentiaalista voimaa, jonka ihmisaivot pystyvät luomaan – ajatus, jota materialistinen tiede ei tunne. Siitä selviää myös, miten adepti voi saada aikaan siddhinsä – ts. hänen okkulttisten kykyjensä käyttö.

”Idea, jonka haluan tuoda esiin, on että korkeimman ajattelun tulos tieteellisesti ajattelevissa aivoissa on henkisen energian ylevöitetyn muodon kehittyminen, joka kosmisessa toiminnassa on kykenevä luomaan rajattomasti tuloksia. Automaattisesti toimivat aivot sitä vastoin varastoivat itseensä vain tietyn määrän raakaa voimaa, joka on hedelmätöntä yksilön tai yhteiskunnan hyödyn kannalta. Ihmisaivot ovat ehtymätön energialähde, joka tuottaa luonnon matalasta, raa'asta energiasta mitä hienostuneimman laatuista kosmista voimaa. Täydellinen adepti on tehnyt itsestään keskuksen, joka säteilee mahdollisuuksia, jotka saattavat alkuun korrelaation toisensa perään aioneiksi eteenpäin tulevaisuuteen. Tämä on avain hänen mysteeriinsä kyetä projisoimaan ja materialisoimaan näkyvään maailmaan muotoja, jotka hänen mielikuvituksensa on luonut näkymättömän maailman kosmisesta piilomateriasta. Adepti ei luo mitään uutta, vaan ainoastaan käyttää ja manipuloi materiaaleja, jotka luonnolla on varastossa hänen ympärillään, ja materiaa, joka kautta ikuisuuksien on käynyt kaikkien muotojen läpi. Hänen tarvitsee vain valita se mitä haluaa ja kutsua se uudelleen objektiiviseen olemassaoloon. Eikö tämä kuulostaisi jonkun teidän 'oppineen' biologinne mielestä hullun unelta?” [ Sama , 110.]

TIETEEN NÄKÖKULMA

Seuraava kohta osoittaa yhden teeman, josta Hume kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään, sen että hän tunsi joitakin tieteenaloja, vaikka hänen ainoa erikoisalansa oli ornitologia. Tästä johtuen mahatma osoittaa fyysisen ja metafyysisen tieteen välisen eron.

”Sanotte, että on vain muutama tieteenala, jota ette tuntisi enemmän tai vähemmän hyvin ja että uskotte tekevänne tietyn määrän hyvää saavutettuanne tällaisen aseman monien vuosien opiskelulla. Epäilemättä näin on, mutta sallitteko minun luonnostella teille vielä selvemmin eron fysikaalisen – jota pelkästä kohteliaisuudesta usein kutsutaan eksaktiksi – ja metafyysisen tieteen välillä. Jälkimmäinen ollen, kuten tiedätte, eri kuuntelijakuntien edessä mahdoton todennettava on Tyndallin määrittelemänä luokiteltu runouden kirjallisuusryhmään. Faktojen realistinen tiede toisaalta on äärimmäisen proosallista. Mutta meille tuntemattomille filantrooppiraukoille kummankaan näiden tieteiden mikään fakta ei ole kiinnostava, paitsi siinä määrin kuin sillä on potentiaalisia mahdollisuuksia moraalisiin tuloksiin ja suhteessa sen hyötyyn ihmiskunnalle. Ja mikä muu voi olla niin täydellisen välinpitämätön kaikista ja kaikesta ja eniten suuntautunut ainoastaan toteuttamaan itsekkäitä tarpeitaan omaksi edistyksekseen, kuin tämä faktojen materialistinen tiede täydellisessä eristyneisyydessään?

”Saanko siis kysyä…mitä tekemistä Faradayn, Tundallin tai muiden laeilla on filantropian kanssa abstraktisissa suhteissaan ihmiskuntaan, kun niitä tarkastellaan älyllisenä kokonaisuutena? Mitä ne välittävät ihmisestä erillisenä atomina tässä suurenmoisessa ja harmonisessa kokonaisuudessa, vaikka ne voivat joskus olla hänelle käytännöllisenä apuna? Kosminen energia on jotakin ikuista ja ehtymätöntä; materia on häviämätöntä; nämä ovat tieteelliset tosiasiat. Epäile niitä, niin olet oppimaton ihminen; kiellä ne – vaarallinen hullu, hihhuli; teeskentele parantavasi teorioita – näsäviisas petkuttaja. Ja kuitenkaan eivät edes nämä tieteelliset tosiasiat ole koskaan tarjonneet mitään todisteita kokeilijoiden maailmalle siitä, että luonto tietoisesti esittää aineen häviämättömyyttä orgaanisessa enemmän kuin epäorgaanisessa muodossa ja että se työskentelee hitaasti mutta herkeämättömästi toteuttaakseen tämän päämääränsä – tietoisen elämän evoluution elottomasta materiasta. Tästä johtuu heidän tietämättömyytensä kosmisen energian jakautumisesta sen metafyysisissä aspekteissa, heidän jakautumisensa Darwinin teorioiden suhteen ja heidän epävarmuutensa tietoisen elämän asteesta eri elementeissä. Ja, aivan kuin väistämättä, tästä johtuu myös jokaisen ilmiön pilkallinen hylkääminen heidän omien määriteltyjen olosuhteidensa ulkopuolelle, samoin kuin he hylkäävät itse ajatuksen puoliälyllisistä jos ei älyllisistä voimista toiminnassa luonnon salaisissa sopukoissa.” [ Sama , 110-112.]

AJATUKSEN VOIMA

Kosmisen energian esittelyä seuraa kuvaus energian kulutuksesta. Tämä edeltää kohtaa, jossa puhutaan syvällisesti ajatuksesta. Jokaisen lukijan pitäisi ottaa tämä kohta sydämen asiakseen, koska siinä on hyödyllinen käytännön neuvo siitä, mitä tapahtuu joka kerta kun ihminen ajattelee.

”Antaakseni teille toisen käytännön kuvauksen – me näemme valtavan eron sen laadun suhteen, minkä määrältään saman energian käyttää sanokaamme kaksi miestä, joista toinen on matkalla päivittäiseen hiljaiseen työhönsä ja toinen ilmiantamaan lähimmäisensä poliisiasemalle, kun taas tiedemiehet eivät näe mitään eroa; ja me – eivät he – näemme tietyn eron tuulen liikkeen ja pyörivän pyörän energioiden välillä. Miksi? Koska jokainen ihmisen ajatus sitä kehitettäessä siirtyy sisäiseen maailmaan ja siitä tulee aktiivinen olento sen liittyessä, yhtyessä, voisimme sanoa, elementaaleihin – se tarkoittaa, luontokuntien eräisiin puoliälyllisiin olentoihin. Se säilyy hengissä aktiivisena älynä – mielen synnyttämänä – lyhyemmän tai pidemmän aikaa suhteessa sen luoneen aivotoiminnan alkuperäisen voiman intensiteettiin. Siten hyvä ajatus säilyy aktiivisena, hyvää tekevänä voimana, paha ajatus taas pahana demonina. Ja niin ihminen jatkuvasti kansoittaa tietään avaruudessa omalla maailmallaan, joka on täynnä hänen toivomustensa, halujensa, mielijohteidensa ja intohimojensa jälkikasvua, virta, joka reagoi jokaiseen sen kanssa kontaktiin joutuvaan herkkään tai jännittyneeseen rakenteeseen, suhteessa sen dynaamiseen voimaan.

”Buddhalainen kutsuu tätä skandhakseen, hindu antaa sille nimen karma. Adepti kehittää näitä muotoja tietoisesti; muut ihmiset heittelevät niitä ympärilleen tietämättään. Adeptin, ollakseen menestyksekäs ja säilyttääkseen voimansa, täytyy asua yksinäisyydessä ja enemmän tai vähemmän oman henkensä piirissä. Vielä vähemmän eksakti tiede käsittää, että kun pesäänsä rakentava muurahainen, touhukas mehiläinen ja pesivä lintu kokoavat kukin omassa muodossaan yhtä paljon kosmista energiaa kuin joku Haydn, Platon tai maamies vakoa kääntäessään omassaan, niin metsästäjä, joka tappaa riistaa huvikseen tai hyötyäkseen, tai positivisti, joka käyttää älyään todistaakseen että + x + = –, tuhlaavat ja sirottavat energiaa yhtä paljon kuin tiikeri, joka hyökkää saaliinsa kimppuun. He kaikki ryöstävät luontoa sen sijaan että rikastuttaisivat sitä, ja tulevat kaikki, älynsä määrään suhteutettuina, löytämään itsensä tilivelvollisina teoistaan.

”Kokeellisella eksaktilla tieteellä ei ole mitään tekemistä moraalin, hyveen tai filantropian kanssa – siksi se ei voi vaatia meidän apuamme ennen kuin se itse sulautuu metafysiikkaan. Koska se on vain kylmää tosiasioiden luokittelua ihmisen ulkopuolella ja olemassa ennen häntä ja hänen jälkeensä, sen hyötyala meille loppuu näiden tosiasioiden ulkosyrjällä. Ja mitkä tahansa sen metodein saadut johtopäätökset ja tulokset ovatkaan ihmiskunnalle, se vähät välittää. Siksi, koska meidän alueemme sijaitsee täydellisesti sen alueen ulkopuolella – yhtä kaukana kuin Uranuksen rata maasta – me ehdottomasti kieltäydymme sekaantumasta sen rakentamiseen. Sille lämpö on vain liikkeen muoto, ja liike kehittää lämpöä, mutta sen on vielä keksittävä, miksi pyörivän pyörän mekaaninen liike olisi metafyysisesti korkea-arvoisempaa kuin lämpö, johon se asteittain kehittyy.

”Keskiajan teosofien filosofinen ja transsendenttinen (siksi absurdi) käsite, että ihmisen työn lopullisen kehityksen, hänen alituisten keksintöjensä avustamana, täytyy jonakin päivänä kulminoitua prosessiin, joka auringon energian kaltaisesti – sen ollessa suorana energianlähteenä – tulee päättymään epäorgaanisesta aineesta kehitettävään ravitsevaan ruokaan, on mahdoton ajatus tiedemiehille. Jos aurinko, planeettajärjestelmämme suuri ravitseva isä, alkaisi huomenissa muovata graniittilohkareesta kananpoikia 'koeolosuhteissa', tiedemiehet hyväksyisivät sen tieteellisenä tosiasiana, pahoittelematta lainkaan sitä, että kananpojat eivät ole eläviä, jotta niillä voisi ruokkia nälkäänäkevät. Mutta annapa shaberonin [Shaberon tarkoittaa ”korkeampaa adeptia” K. H:n kirjeessä, MK, 24. (Shaberon on mongolin kieltä ja merkitsee (tietyn asteista) jälleensyntymälamaa eli valaistuneen henkilön ilmennyshahmoa, tülkua.)] ylittää Himalaja nälänhädän aikaan ja monistaa yksi riisisäkki moneksi, jotta nälkäänäkevillä olisi ruokaa – kuten hän voi tehdä – niin teidän rauhantuomarinne ja veronkantajanne luultavasti sulkisivat hänet vankilaan, jotta hän tunnustaisi, minkä vilja-aitan hän on ryöstänyt. Tätä on eksakti tiede ja teidän realistinen maailmanne. Ja vaikka te, kuten sanotte, olette suuresti huolissanne maailman tietämättömyydestä kaikissa aiheissa, jotka te osuvasti määrittelette 'muutamiksi käsin kosketeltaviksi tosiasioiksi, jotka on kerätty yhteen ja ylimalkaisesti yleistetty, ja tekniseksi siansaksaksi, joka on kehitelty peittämään ihmisen tietämättömyys kaikesta, mikä on näiden tosiasioiden takana', ja vaikka puhutte uskostanne luonnon loputtomiin mahdollisuuksiin, kuitenkin tyydytte viettämään elämänne työssä, joka auttaa ainoastaan tuota samaa eksaktia tiedettä…” [ Sama , 112-114.]

Seuraava kohta mahatman kirjeestä on jätetty pois Sinnettin Salaisesta maailmasta . Se on kirjekopion taitetun arkin sisäpuolella sivulla 8:

”Te aiheutatte kosmisen energian tuhlausta tonneittain kootaksenne tuskin muutaman unssin teoksiinne, kuvaannollisesti puhuakseni. Ja huolimatta luonnon rajattomien ulottuvuuksien intuitiivisesta käsityskyvystänne otatte asenteen, että ellei arkaaisen tiedon mestari tuhlaa alkioasteella olevaan Seuraanne energiaa, jota hän liikkumatta paikaltaan voi hyödyllisesti jakaa miljoonille, te suurine luontaisine kykyinenne kieltäydytte ojentamasta auttavaa kättänne ihmiskunnalle alkaaksenne työn yksinään ja luottaen siihen, että aika ja suuri Laki palkitsee työnne.”

VASTAUS A. O. HUMEN VÄITTEISIIN

Tässä kohtaa kirje saa toisen luonteen. Siinä tarkastellaan väitteitä, joita Hume ensimmäisessä kirjeessään epäilemättä esitti. Yhtä hänen väitettään nostetaan esiin tähän tapaan: Jos siis on olemassa korkeampia ihmisiä, joiden erityinen tarkoitus on parantaa ihmiskunnan olosuhteita, miksei historia sitten ole maininnut tuollaisesta avusta? Pitää muistaa, että mahatma lainaa sanoja, joita Hume käytti muotoillessaan väitteensä. Mahatma K. H. vuorostaan esittää kysymyksiä, joita niiden kannattaisi miettiä, jotka eivät usko ihmiskunnan auttajien antaneen apua. Tärkeitä ovat seuraavat lausunnot, jotka kannattaa toistaa:

”Henkisen ja moraalisen valon ja pimeyden ajanjaksot seuraavat toisiaan kuin yö ja päivä. Isojen ja pienten yugien täytyy täyttyä asioiden vakiintuneen järjestyksen mukaisesti. Ja me, mahtavan vuoroveden kuljettamina, voimme vain muovailla ja ohjata jotakin sen pientä virtauksen osaa.” [ Sama , 115.]

Tarkastellaan sanskritin sanaa yuga . Sana voi tarkoittaa sykliä eli ajanjaksoa. Sanalla viitataan usein suuriin sykleihin, joita on neljä ja jotka merkitsevät usein kantaroduksi kutsutun päärodun ajanjaksoa. Neljä yugaa ovat krita eli satya-yuga; tretâ-yuga; dvâpara-yuga; kali-yuga – joka on nyt meneillään. Pienempien yugien syklit voivat tarkoittaa sekä kantarodun seitsemää alarotua että perherotuja. Mahatman vastaus Humelle jatkuu:

”Useista tekemistänne kysymyksistä käsittelemme ensin, jos teille sopii, sitä joka viittaa 'veljeskunnan' oletettuun 'epäonnistumiseen jättää mitään merkkejä maailmanhistoriaan'. Heidän olisi teidän mielestänne tullut kyetä erikoislaatuisen etulyöntiasemansa vuoksi 'keräämään kouluihinsa huomattava määrä jokaisen rodun valistuneita mieliä'. Kuinka tiedätte, että he eivät ole jättäneet sellaista merkkiä historiaan? Ovatko teille tuttuja heidän yrityksensä, onnistumisensa ja epäonnistumisensa? Onko teillä penkkiä, johon istuttaa heidät syytettäviksi? Kuinka teidän maailmanne olisi voinut kerätä todisteita sellaisten ihmisten tekemisistä, jotka ovat tunnontarkasti pitäneet kiinni jokaisen mahdollisen oven, josta utelias voisi vakoilla heitä?

”Ensimmäinen edellytys heidän menestykselleen on, että heitä ei koskaan pitäisi valvoa tai estää toiminnasta. Mitä he ovat tehneet, sen he itse tietävät. Ainoa, minkä heidän piirinsä ulkopuolella olevat voivat nähdä, ovat tulokset, joiden syyt on peitetty katseilta. Näiden tulosten selitykseksi ihmiset ovat eri aikakausina keksineet teorioita jumalten väliintulosta, erityisestä Kaitselmuksesta, tähtien edullisesta tai vihamielisestä vaikutuksesta. Ei ole koskaan ollut aikaa ennen niin kutsuttua historiallista ajanjaksoa tai sen aikana, jolloin edeltäjämme eivät olisi muotoilleet tapahtumia ja 'tehneet historiaa', jonka tosiasioita eivät historioitsijat olisi jälkeenpäin ja poikkeuksetta vääristelleet sopimaan kunkin ajan ennakkoluuloihin. Oletteko aivan varma, etteivät näkyvät sankarihahmot toisiaan seuraavissa draamoissa usein olleet vain heidän nukkejaan?

”Me emme koskaan ole teeskennelleet olevamme kykeneviä vetämään kansoja massoittain tähän tai tuohon kriisiin, huolimatta maailman kosmisten suhteiden yleisestä suunnasta. Kierroksilla on oma määrätty kulkunsa. Henkisen ja moraalisen valon ja pimeyden ajanjaksot seuraavat toisiaan kuin yö ja päivä. Isojen ja pienten yugien täytyy täyttyä asioiden vakiintuneen järjestyksen mukaisesti. Ja me, mahtavan vuoroveden kuljettamina, voimme vain muovailla ja ohjata jotakin sen pientä virtauksen osaa. Jos meillä olisi kuvitteellisen, persoonallisen Jumalan voimat ja jos universaaliset ja muuttumattomat lait olisivat vain leluja joilla voi leikkiä, silloin me todella olisimme voineet luoda olosuhteet, jotka olisivat muuttaneet tämän maapallon ylevien sielujen idylliksi. Koska olemme tekemisissä muuttumattoman lain kanssa ja olemme itse sen luomuksia, meidän on ollut tehtävä mitä voimme ja olla kiitollisia. On ollut aikoja, jolloin huomattava osa 'valistuneista ihmisistä' oli opetettavina kouluissamme. Sellaisia aikoja on ollut Intiassa, Persiassa, Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Kuten huomautin kirjeessäni Sinnettille, [Tämä kohta on Sinnettin saaman toisen kirjeen avauskappaleessa. Hän on merkinnyt kirjeeseen saaneensa sen 19. lokakuuta: ”Adepti on etsijä­pol­ven harvi­nainen kukka ja tullak­seen sellaiseksi hänen on totel­tava sielunsa sisäistä ylly­kettä välittämättä maail­mallisen tieteen tai terävä­järkisyy­den varovai­sista näkökoh­dista.” (MK, 22.) Tekstissä edellisen lauseen ilmaisu, että ”huomattavaa osaa valistuneita ihmisiä opetettiin kouluissamme ” on todella merkittävä. Toisin sanoen mysteerikoulujen johdossa olleita hierofantteja voidaan pitää sen ”veljeskunnan” edustajina, johon mahatma kuului.] adeptit ovat aikansa 'kukintoja', ja suhteellisen harvoja koskaan ilmaantuu yhden vuosisadan aikana.” [SM, 114-115.]

MAAILMA ON MORAALISTEN JA FYYSISTEN VOIMIEN

TAISTELUKENTTÄ

”Maapallo on yhtä lailla moraalisten kuin fyysisten voimien taistelukenttä, ja eläimellisten himojen riehakkuudella on aina taipumus tukahduttaa henkisyys eteeristen voimien alemman ryhmän raakojen energioiden vaikutuksen alla. Mitä muuta voisi odottaa ihmisiltä, jotka ovat niin läheisesti yhteydessä siihen alempaan luomakuntaan, josta he ovat kehittyneet?”

Kaksi edellistä lausetta käsittelevät esoteerisen filosofian opetuksia, joita A. P. Sinnettille ja A. O. Humelle annettiin myöhemmässä kirjeenvaihdossa. Tässä on paikallaan selitys:

Lauseen ensimmäinen osa viittaa maapalloon moraalisten voimien taistelukenttänä seuraavasta syystä: Maapallo on aineellisin maan planeettaketjun seitsemästä piiristä eli pallosta. Se on seitsemän kosmisen tason alimmalla tasolla, joka tarkoittaa fyysistä tasoa, ja maapalloon viitataan D-pallona. Edelleen, kun nykyinen kierros, jossa ihmiskunta käy läpi kehityskauttaan välttämättömyyden kehällä, vastaa seitsemäisen syklisen kiertokulun neljättä vaihetta, niin neljäs kierros tarkoittaa, että ihmisen seitsemän prinsiipin neljäs prinsiippi käy pääasiallisesti kehityskauttaan läpi. Sen vuoksi maapalloa sanotaan moraalisten voimien taistelukentäksi. ”Eteeristen voimien alempi ryhmä” tarkoittaa seitsemäisten aspektien alempia aspekteja, ja kyseessä on neljäs prinsiippi – kâma, haluprinsiippi, johon viitataan ”eläimellisten himojen riehakkuutena”. Kun tämä aspekti hallitsee ihmistä, sellaisen henkilön voidaan sanoa ”sammuttaneen henkisyytensä”. Lisäksi niitä elementaaleja, joiden mahatma (viitataan kohdassa, johon aiemmin kiinnitettiin erityishuomiota) sanoo vetävän niitä, jotka osoittavat tuollaisia pyrkimyksiä, voidaan oikeutetusti kutsua ”alemmiksi eteerisiksi voimiksi”.

Tästä syystä seuraava lause esittää selvästi tilanteen, johon joutuvat ihmiset, jotka tukahduttavat henkisyyttään: ”Mitä muuta voisi odottaa ihmisiltä, jotka ovat niin läheisesti yhteydessä siihen alempaan luomakuntaan, josta he ovat kehittyneet?” Planeettasysteemin ketjukehityksen näkökulmasta katsottuna monadit, jotka pyrkivät sykliseen kehitykseen ihmiskunnassa tällä maaketjulla, edustavat niitä monadeja, jotka muuttuivat asteittain kuuketjuun kuuluvasta eläinkunnasta, ja sen vuoksi niiden sanotaan ”kuuluneen alempaan luontokuntaan” elämän hierarkkisilla tikapuilla. Siitä ne kehittyivät kuukierroksen manvantaran lopussa eli maaketjun varhaiskierrosten aikana.

Seuraava lause mahatman vastauksessa Humelle kuvaa hyvin ideaa, joka esitettiin edellä olevassa selvityksessä.

”On myös totta, että meidän lukumäärämme on juuri nyt pienenemässä, koska, kuten olen sanonut, me olemme osa ihmiskuntaa, sen syklisen impulssin alaisia, ja voimattomia kääntämään sitä itseään vastaan. Voitteko te kääntää Gangesin tai Brahmaputran takaisin lähteelleen? Voitteko edes padota niitä, niin että kerääntyneet vedet eivät tulvisi yli äyräiden? Ette; mutta voitte ohjata virtaa osin kanaviin ja käyttää sen hydraulista voimaa ihmiskunnan hyväksi. Niin mekin, jotka emme voi pysäyttää maailmaa kulkemasta määrättyyn suuntaansa, olemme kuitenkin kykeneviä johtamaan jonkin osan sen energiasta hyödyllisiin kanaviin. Jos pidätte meitä puolijumalina, eivät selityksenne tyydytä teitä; tarkastelkaa meitä tavallisina ihmisinä – erityisopiskelun ansioista ehkä vähän viisaampina – ja tämän pitäisi vastata väitteeseenne.” [ Sama , 115-116.]

SUURTEN JOUKKOJEN ELÄMÄN HELPOTTAMISESTA

Hume esitti toisen väitteen, mutta aivan eri aiheesta. Koska hän palveli siviilihallinnossa. hän oli epäilemättä huolissaan Intian massojen tilasta, ja yksi hänen kysymyksensä suuntautui tähän aiheeseen. Tästä syystä hänen kysymyksensä toi esiin seuraavan vastauksen, joka kiinnitti huomiota liikkeeseen, josta mahatma oli kiinnostunut. Huomiota kiinnitettiin myös kasvatukseen. Lopuksi oli kehotus olla heittäytymättä ihmeiden tekemiseen tai ilmiöiden tutkimiseen.

”'Mitä hyvää', te sanotte, 'saavuttavat lähimmäiseni ja minä itse (nämä kaksi ovat erottamattomat) näillä okkulttisilla tieteillä?' Kun intialaiset näkevät, että englantilaiset ja jopa jotkut korkeat intialaiset virkamiehet kiinnostuvat heidän esi-isiensä tieteestä ja filosofiasta, he itse alkavat avoimesti opiskella. Ja kun he ymmärtävät, että vanhat 'jumalalliset' ilmiöt eivät olleet ihmeitä vaan tieteellisiä tosiasioita, taikausko talttuu. Siten suurin paha, joka nykyään tukahduttaa ja estää Intian sivilisaation uudelleen elpymistä, tulee aikanaan katoamaan. Nykyisessä opetuksessa tendenssinä on tehdä heistä materialisteja ja juuria pois henkisyys. Oikealla tavalla ymmärrettynä mitä intialaisten esi-isät tarkoittivat kirjoituksillaan ja opetuksillaan, koulutuksesta voi tulla siunaus, kun se nyt on kirous. Tällä hetkellä kouluttamattomat, yhtä lailla kuin sivistyneet intialaiset, pitävät englantilaisia liian ennakkoluuloisina, johtuen heidän kristillisestä uskostaan ja nykytieteestä, tahtoakseen ymmärtää heitä tai heidän traditioitaan. Englantilaiset ja intialaiset vihaavat toisiaan ja ovat molemminpuolisesti epäluuloisia toisiaan kohtaan. Tämä muuttunut asenne vanhaa filosofiaa kohtaan vaikuttaisi paikalliset ruhtinaat ja rikkaat lahjoittamaan tavallisia kouluja pandiittien kouluttamiseksi. Vanhat käsikirjoitukset, jotka tähän asti ovat olleet haudattuina eurooppalaisten ulottumattomiin, tulisivat jälleen päivänvaloon ja niiden kanssa avain paljoon siihen, mikä on vuosisatoja ollut yleiseltä ymmärrykseltä piilossa. Niistä teidän skeptiset sanskritistinne eivät välitä eivätkä uskonnolliset lähetyssaarnaajanne uskalla ymmärtää. Tiede voittaisi paljon, ihmiskunta kaiken. Anglointialaisen T.S:n vaikutuksesta me saattaisimme ajan mittaan nähdä uuden sanskritin kirjallisuuden kulta-ajan.” [ Sama , 116-117.]

Salaisesta maailmasta puuttui seuraava kappale, joka on kirjekopion taitetun arkin sisäpuolella sivulla 11:

”Sellaisella liikkeellä olisi kotihallituksen täydellinen hyväksyntä, koska se ehkäisisi tyytymättömyyttä. Sitä sympatisoisivat eurooppalaiset sanskritistit, jotka eriävissä mielipiteissään tarvitsevat kansallisten pandiittien apua, joka on nyt heidän saavuttamattomissaan tässä nykyisessä keskinäisen erimielisyyden tilanteessa. He pyytävät nyt sellaista apua. Tällä hetkellä kaksi hyvän koulutuksen omaavaa hindua Bombaysta avustaa Max Mülleriä. Nuori pandiitti Gujaratista, T. S:n jäsen, auttaa professori Monier Williamsia Oxfordissa ja asuu hänen talossaan. Kaksi ensimmäistä ovat materialisteja ja aiheuttavat vahinkoa, viimeksi mainittu voi yksin tehdä vähän, koska mies, jonka kanssa hän toimii, on ennakkoluuloinen kristitty.

”Jos tarkastelemme Ceylonia [nykyinen Sri Lanka], näemme oppineimpien pappien toimivan Teosofisen Seuran johdolla yhdessä buddhalaisen filosofian uuden tekstiselityksen parissa. Gallessa pidetään 15. syyskuuta teosofinen koulu maallikoille singaleesilaisen nuorison opettamiseksi. Siellä esiintyy yli kolmesataa tiedemiestä; esimerkki, joka tullaan toistamaan kolmessa eri pisteessä tuolla saarella. Jos Teosofisessa Seurassa 'nykyisessä tilassaan' ei todellakaan ole 'oikeaa vitaliteettia', ja kuitenkin se vaatimattomalla tavallaan on tehnyt paljon käytännöllistä hyvää, niin kuinka paljon parempia tuloksia voitaisikaan odottaa järjestöltä, joka perustettaisiin ehdottamanne paremman suunnitelman mukaan?

”Samat syyt, jotka materialisoivat hindujen mieliä, vaikuttavat yhtä lailla länsimaiseen ajatteluun. Kasvatus asettaa valtaistuimelle skeptisismin ja vangitsee henkisyyden. Voitte tehdä suunnattomasti hyvää auttamalla antamaan länsimaiden kansoille vakaan pohjan, jolle voidaan uudelleen rakentaa heidän mureneva uskonsa. Ja mitä he tarvitsevat on todiste, jonka ainoastaan aasialainen psykologia voi tarjota. Antakaa se, ja annatte onnen tuhansien ihmisten mieliin. Sokean uskon aikakausi on ohi, nyt on tutkinnan aika. Tutkiminen, joka ainoastaan paljastaa virheet löytämättä mitään uutta, jolle sielu voi rakentaa, tuottaa ainoastaan kuvainraastajia. Kuvainraastaminen ei tuhoisuudessaan voi antaa mitään, se voi vain hajottaa. Mutta ihminen ei voi tyytyä pelkkään kieltämiseen.

”Agnostisismi on vain väliaikainen pysähdyspaikka. Tämä on hetki, jolloin aina uudelleen palaava impulssi, jonka täytyy tulla piakkoin, ohjataan oikeaan. Tuo impulssi työntää aikakauden kohti äärimmäistä ateismia tai vetää sen takaisin äärimmäiseen pappisvaltaan, jos sitä ei johdeta arjalaisten alkuperäiseen sielua tyydyttävään filosofiaan. Se, joka tarkastelee tämän päivän tapahtumia toisaalta katolilaisten keskuudessa, jotka synnyttävät ihmeitä kuin valkoiset muurahaiset jälkeläisiä, toisaalta vapaa-ajattelijoiden piirissä, jotka massoittain kääntyvät agnostikoiksi, näkee asioiden kulkusuunnan. Tämä aika rypee ilmiöiden orgioissa. Samojen ihmeiden perusteella, joita spiritualistit käyttävät ikuisen kadotuksen ja sovituksen dogmeja vastaan, katolilaiset parveilevat joukoittain todistamassa uskostaan ihmeisiin. Skeptikot pitävät pilkkanaan molempia. Kaikki ovat sokeita, eikä ole ketään johtamassa heitä.

”Te ja kolleganne voitte auttaa hankkimaan materiaalia tarvittavaa universaalista uskonnonfilosofiaa varten; sellaista, joka on järkkymätön tieteen hyökkäyksiä vastaan, koska se itsessään on absoluuttisen tieteen lopullisuus ja uskonto, joka todella on nimensä arvoinen, koska se sisältää suhteen ihmisen fyysisen ja psyykkisen puolen välillä, ja näistä kahdesta suhteen kaikkeen mitä on niiden ylä- ja alapuolella. Eikö tämä ole uhrauksen arvoista? Ja jos asiaa harkittuanne päättäisitte astua tälle uudelle uralle, annettakoon tiettäväksi, että seuranne ei ole mikään ihmeidenteko- tai juhlaklubi eikä erityisesti perustettu fenomenalismin tutkimiseen. Sen päätarkoitus on perin juurin hävittää nykyinen taikausko ja skeptisismi ja ammentaa kauan aikaa sinetöitynä olleista lähteistä todisteet siitä, että ihminen voi muovata omaa tulevaa kohtaloaan. Hän voi myös tietää varmasti, että hän voi elää tästä eteenpäin, jos hän vain haluaa, ja että kaikki 'ilmiöt' ovat vain luonnonlain ilmentymiä. Jokaisen älykkään olennon velvollisuus on yrittää ymmärtää se.” [ Sama , 117-118.]

Kaksi loppulausetta päättää mahatman kirjeen Humelle. Nämä puuttuivat Salaisesta maailmasta :

”Te olette henkilökohtaisesti omistanut monia vuosia työlle, jonka olette hyväntahtoisesti suunnitellut ja tunnollisesti suorittanut. Antakaa lähimmäisillenne puolet siitä huomiosta, jonka olette suonut 'pikkulinnuillenne', niin olette elänyt hyödyllisen elämän, johon kuuluu suuri ja jalo työ.

Vilpittömästi

Teidän ystävänne”

Jatkoa selostetaan [Barborkan kirjan] seuraavassa luvussa, jota seuraa loppukommentti, sillä Humen ja mahatman välillä oli vielä kirjeenvaihtoa. Itse asiassa seuraava Humen kirjoittama kirje oli päivätty 20.11.1880. Se on kirjoitettu käsin mustalla musteella, joka on nyt ajan haalistama. Syy siihen, että se säilytettiin ja painettiin Mestarien kirjeiden kirjeenä nro 8, johtui siitä, että kirjeessä oli Humen kommentteja mahatman kirjeeseen nro 4 Sinnettille. Mahatma vuorostaan teki numeroituja kommentteja Humen kirjeeseen Sinnettiä varten, ja ne ovat kirjeessä nro 9. Tämä kirje on kirjoitettu riisipaperille, kirjoituksen väri on samean sinistä, mutta ei lainkaan haalistunutta, vaikuttaen siniseltä musteelta. Käsiala on hienoa, hyvin muodostunutta, ilman mitään hätäistä kirjoitusta. Allekirjoitus kirjeen lopussa – ”Koot Hoomi” – poikkeaa täysin itse kirjeen käsialasta. Se muistuttaa painettua allekirjoitusta nro II Mestarien kirjeiden sivulla 13. Kirjeen käsiala sitä vastoin muistuttaa sivun 11 käsialaa.

Lähde:

The Mahatmas and their Letters , Geoffley A. Barborka, luku V, sivut 62-82

Lainaukset kirjasta Salainen Maailma , Teosofinen Seura ry, 2000

Muut kohdat suomentanut Pirkko Carpelan