Cagliostro. Kuuluisa adepti, jonka todellisen nimen (hänen vihamiehensä) sanovat olleen Josef Balsamo. Hän oli kotoisin Palermosta ja opiskeli jonkun salaperäisen muukalaisen johdolla, josta sangen vähäsen on saatu varmuudella selville. Hänen luultu historiansa on liian tunnettu kaivatakseen toistamista, ja hänen todellista historiaansa ei koskaan ole kerrottu. Hänen kohtalonsa oli sama kuin jokaisen inhimillisen olennon, joka todistaa tietävänsä enemmän kuin muut kanssaluodut; hänet "kivitettiin kuoliaaksi" vainojen, valheiden ja hävyttömien syytösten kautta, ja kuitenkin hän oli korkeimpien ja mahtavimpien ystävä ja neuvonantaja joka maassa missä hän liikkui. Lopulta hänet tutkittiin ja tuomittiin kerettiläisenä Roomassa, ja sanottiin, että hän kuoli ollessaan vangittuna valtion vankilassa. Hänen loppunsa ei kuitenkaan ollut täysin ansaitsematon, koska hän muutamissa suhteissa oli ollut uskoton lupauksilleen, oli langennut puhtauden tilastaan ja antanut valtaa kunnianhimolle ja itsekkyydelle.

Kreivi de St. Germain. Uudenaikaiset kirjailijat pitävät häntä arvoituksellisena henkilönä. Preussin kuninkaan Fredrik II:n oli tapana sanoa hänestä, ettei kukaan koskaan ollut saanut selville, mikä hän oli miehiään. Lukuisat ovat hänen "elämäkertansa", ja toinen on toista rajumpi. Muutamat kunnioittivat häntä ruumistuneena jumalana, toiset pitivät häntä viekkaan älykkäänä elsassilaisena juutalaisena. Yksi seikka on varma: kreivi de St. Germainilla — oli hänen oikea isännimensä mikä tahansa — oli täysi oikeus nimeensä ja arvoonsa, sillä hän oli italialaisessa Tyrolissa ostanut maatilan nimeltä San Germano ja arvo-nimestään hän oli suorittanut maksun paaville. Hän oli tavattoman kaunis, ja kieltämättä hän oli suunnattomasti oppinut ja omasi laajat kielelliset kyvyt, sillä hän puhui englantia, italiaa, ranskaa, espanjaa, portugalia, saksaa, venäjää, ruotsia, tanskaa ja monta slaavilaista ja itämaalaista kieltä yhtä helposti kuri synnynnäinen kansalainen ainakin. Hän oli erinomaisen varakas, ei koskaan ottanut vastaan penniäkään keltään — itse asiassa hän ei vastaanottanut keltään lasia vettäkään, eikä taittanut leipää kenenkään kanssa — vaan lahjoitti kaikille ystävilleen, Euroopan kuninkaallisille perheillekin mitä ruhtinaallisimpia ja kallisarvoisimpia jalokiviä. Hänen musikaalinen taitavuutensa oli ihmeellinen; hän soitti jokaista instrumenttia, mutta mieluimmin viulua. "St. Germain kilpaili itse Paganinin kanssa", sanoi hänestä muuan kahdeksankymmenvuotias belgialainen v. 1835 kuultuaan "genualaista mestaria". "Ylösnoussut St. Germain soittaa viulua italialaisen luurangon hahmossa", huudahti muuan liettualainen paroni, joka oli kuullut molempien soittavan.

Hän ei koskaan väittänyt omaavansa henkisiä kykyjä, mutta todisti olevansa oikeutettu sellaista väittämään. Hänen tapansa oli vaipua kuolontranssiin, joka kesti herkeämättä kolmestakymmenestä seitsemästä neljäänkymmeneen yhdeksään tuntiin, ja tiesi sitten kaiken mitä hänen piti tietää, todistaen tämän tosiseikan ennustamalla tulevia ja tekemättä koskaan mitään erehdystä. Hänpä se profetoi tulevaisuudesta kuningas Ludwig XV:lle ja samaten kuningas Ludwig XVI:lle sekä onnettomalle Marie Antoinettelle. Monta todistajaa eli vielä tämän vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä, jotka saattoivat todistaa hänen ihmeelliseltä muististaan; hän saattoi lukea lehden aamulla, ja vaikka tuskin oli siihen katsahtanut, osasi toistaa sisällön sanasta sanaan päiviä myöhemmin; hän osasi kirjoittaa molemmilla käsillään yhtaikaa, oikealla kädellään hän kirjoitti runon, vasemmalla mitä tärkeimmän diplomaattisen kirjoituksen. Hän luki sinetöityjä kirjeitä niihin koskematta ja niiden vielä ollessa tuojien käsissä. Hän oli suurin adepti metallien muunnoksissa, tehden kultaa ja mitä ihmeellisimpiä timantteja, ja sanoi oppineensa taidon Intiassa muutamilta brahmaaneilta, jotka opettivat hänelle, miten puhdas hiili keinotekoisesti kristallisoidaan ("elähdytetään"). Niin kuin veljemme Kenneth Mackenzie sanoo: "Vuonna 1780 vieraillessaan Ranskan lähetin luona Haagissa hän löi vasaralla palasiksi tekemänsä oivallisen timantin, jonka kaksoiskappaleen, myöskin omaa tekoa, hän vastikään oli myynyt jalokivikauppiaalle 5500 louisd'orista." Hän oli kreivi Orloffin uskottu ystävä Wienissä v. 1772 ja oli auttanut ja pelastanut tämän Pietarissa v. 1762, kun Orloff oli sekaantunut sen ajan kuuluisiin poliittisiin salaliittoihin; hän tuli myös Preussin Fredrik Suuren läheiseksi ystäväksi. Tietysti hänellä oli lukuisia vihamiehiä, eikä niin ollen sovi ihmetellä, jos kaikki hänestä keksityt huhut nyttemmin pidetään hänen omina tunnustuksinaan: esimerkiksi että hän oli yli viisi sataa vuotta vanha; tai että hän sanoi olevansa persoonallinen tuttava "Vapahtajan ja hänen kahdentoista apostolinsa kanssa ja että hän oli nuhdellut Pietaria tämän äkkipikaisesta luonteesta"; — jälkimmäinen väite on muuten vähän ristiriitainen ajan puolesta edellisen kanssa, jos hän todella oli väittänyt olevansa ainoastaan viisi sataa vuotta vanha. Jos hän sanoi "syntyneensä Kaldeassa" ja väitti "tuntevansa egyptiläisten maagikkojen ja viisaiden salaisuudet", hän ehkä puhui totta silti väittämättä mitään yliluonnollista. On olemassa vihittyjä, eikä edes korkeimpia, jotka ovat tilaisuudessa muistamaan enemmän kuin yhtä entistä elämäänsä. Mutta meillä on hyvää syytä tietääksemme, ettei St. Germain koskaan voinut väittää olleensa Vapahtajan "persoonallinen tuttava". Olipahan miten vain, kreivi St. Germain oli varmasti suurin itämaalainen adepti, minkä Eurooppa on nähnyt viimeisten vuosisatojen kuluessa. Mutta Eurooppa ei häntä tuntenut. Kukaties jotkut tulevat tuntemaan hänet seuraavan hirmuvallan aikana, joka tullessaan on kohtaava koko Euroopan eikä ainoastaan yhtä maata.

H. P. Blavatsky

The Theosophical Glossary — suom. P. E.

Ruusu-Risti — tammikuu 1930